Kolumneista ja kirjoittamisesta
Olen päivä päivältä tyytyväisempi siihen, että uskalsin perustaa omat nettisivuni ja samalla blogini pystyyn, sillä nettisivut luovat hyvän mahdollisuuden viestiä ja olla aktiivinen erilaisissa keskusteluissa. Tähän mennessä nettisivut ovat toimineet lähinnä väylänä viestiä Menneisyyden Jäljillä -podcastini kuulumisista sekä julkaista uusia podijaksoja. Podcast on saanut hyvän startin ja tuotan sitä jatkossakin suurella sydämellä ja ilolla!
Kerroin kuitenkin heti nettisivujen perustamisen yhteydessä, että aion tuottaa nettisivuille myös muuta sisältöä kuin podcast-jaksoja sekä niistä kertovia blogipostauksia. Nyt olen saanut aikaiseksi selvittää muutamia asioita, minkä johdosta luvassa on täysin uudenlaista sisältöä sivuilleni!
Kuten podcastin esittelyjaksossa mainitsin, yleisesti itselleni luontevin ilmaisumuoto on kirjoittaminen. Olen työskennellyt nuoresta asti toimittajana, ja sitä kautta löytänyt tieni kolumnien kirjoittamisen pariin. Tästä päivästä eteenpäin julkaisen nettisivuillani siis myös kirjoittamiani kolumneja – sekä uusia että arkiston löytöjä!
Jos sinulla on kiire, voit siirtyä suoraan ensimmäisen ja toisen täällä julkaisemani kolumnin pariin, mutta muutoin suosittelen jatkamaan lukemista, sillä luvassa on #storytime!
Pohtiessani kolumnieni julkaisua täällä blogin puolella päädyin muistelemaan, miten alkujaan päädyin kolumnien kirjoittamisen pariin. Tässä siis tarina siitä!
Päädyin sanomalehtien ja kirjoittamisen pariin yläasteen TET-viikon aikana, kun astuin ensimmäisen kerran sisään Salon Seudun Sanomien toimitukseen. Salon Seudun Sanomat eli tutummin Salkkari on seitsemänä päivänä viikossa ilmestyvä Salon seudun paikallislehti, joka täytti viime vuonna kunnialliset 100 vuotta. Salkkari on kuulunut elämässäni niin arjen aamupalahetkiin kuin juhliin, kun lapsena syntymäpäivinä oma kuva löytyi lehden Otso onnittelee -palstalta (Otso on Salkkarin hellyttävä maskotti). TET-viikon aikana sain kirjoittaa ensimmäisen oman mielipidekirjoitukseni, joka julkaistiin lehden nuorten sivulla, jota ei valitettavasti enää tuoteta.
Päädyin myöhemmin lukioikäisenä samaisen nuorten sivun toimittajaksi, jolloin sain alkaa kirjoittaa nuorille suunnattuja uutisia ja gallupeja esimerkiksi koulumaailmasta ja harrastuksista. Kirjoitin myös aika ajoin kolumneja nuorten sivun kolumnipalstalle, mikä oli itselleni unelmien täyttymys. Minulla oli kova polte päästä vaikuttamaan asioihin, ja kirjoittaminen oli itselleni keino vaikuttaa – ja sitä se on myös edelleen. Kun minulla on jotain sanottavaa, olen pyrkinyt saada ääneni kuuluviin tekstin muodossa. Tässä suhteessa podcast on itselleni hyvin uusi ilmaisumuoto, jossa ääneni konkreettisesti tulee kuulluksi.
Näin jälkikäteen on huvittavaa lukea lukioiän kolumnejani läpi, sillä muistan, miten merkitykselliseltä ne tuntuivat silloin. Jokainen aihe, josta kirjoitin, oli kirjoitushetkellä painavana mielessäni. Kirjoittaminen oli tapa keventää tätä taakkaa, sillä kun sain ajatukseni paperille, tunsin ainakin pyrkineeni vaikuttamaan itseäni huolestuttaneeseen asiaan sillä hetkellä parhaalla mahdollisella tavalla. Kirjoitin muun muassa onnellisuudesta pienissä hetkissä, kauneusihanteista ja paineista tulevaisuuden suhteen.
Painettuani ylioppilaslakin päähän, sain aloittaa heti seuraavana maanantaina elämäni ensimmäisen kunnollisen kesätyön Salkkarin kesätoimittajana. Kesätyöhaun osuttua kohdalleni olin haljeta innosta, sillä sain mahdollisuuden päästä ”ihan oikeisiin” toimittajan töihin. Siirryin nuorten sivuilta kirjoittamaan uutisia, sähkeitä, viikonloppuna julkaistuja pidempiä artikkeleita ja myös kolumneja lehden muille sivuille. Paikallislehdessä parasta oli, että sain osallistua hyvin monipuolisesti eri sisältöjen tuottamiseen lehteen ja lehden nettisivuille, minkä vuoksi en voi kuin lämpimästi suositella toimittajan töistä kiinnostuneita hakeutumaan kesätöihin paikallislehtiin!
Kaksi kesää kesätoimittajana olivat näin jälkikäteen katsottuna äärettömän tärkeää aikaa tulevan uran kannaltani. Tämän työn aikana rutinoiduin kirjoittajana ja sain päivittäin palautetta toimitukselta kirjoituksistani, joiden kielioppia ja selkeää ilmaisua hioimme yhdessä. Opin, että tekstit eivät ole yhtä kuin minä, vaan tekstit ovat lopulta vain keino viestiä ja välittää valittu sanoma. Näin ollen kynnys oman tekstin julkaisuun madaltui, mikä on hyödyttänyt myöhemmin suuresti. Ajattelen, että mikään teksti ei voi koskaan olla täydellinen tai absoluuttisen valmis, jolloin keskeneräisenkin tekstin tarjoaminen luettavaksi helpottuu.
Kesät toimituksen parissa olivat inspiroivaa aikaa, sillä sain joka päivä tilaisuuden innostua uudesta juttuaiheesta: milloin kaupungin kulttuuritapahtumista ja yritysmaailman kuulumisista, milloin kaupunkia koskevien päätöksien uutisoinnista. Sain myös olla mukana todistamassa murheellisempia tapahtumia, kuten tulipaloja tai Salon Microsoftin tehtaan ovien sulkeutumista.
Alla Salkkarin arkiston kätköistä kaksi kirjoittamaani uutista, jotka ovat tunnelmaltaan hyvin erilaiset. Niin olivat myös työpäivät, jolloin ne tein.
Kesätöiden välisenä ja jälkeisenä aikana olen toiminut freelancer-toimittajana aina tarpeen tullen. Olen kirjoittanut useiden vuosien ajan sisältöä erilaisiin teemaliitteisiin elävästä maaseudusta koulutukseen, minkä lisäksi kolumneiden kirjoittaminen on pysynyt rinnallani. Syksystä 2016 lähtien olen kirjoittanut Salkkariin kolumneja säännöllisin väliajoin. Kolumnien kirjoittaminen on ollut luovuudelle äärimmäisen kehittävää, sillä se on pakottanut keksimään kolumniaiheita silloinkin, kun pää lyö tyhjää, ja löytämään tavan puhua, kun tekisi mieli olla hiljaa. Se on auttanut taidossa ideoida, luoda uutta ja löytää uusia näkökulmia ympäröivään maailmaan.
Kolumnien kirjoittaminen on muodostunut osaksi minua kirjoittajana, ja tuntuisi hassulta julkaista tekstejä nettisivuillani, jos kolumnit eivät olisi osana tätä. Otin siis yhteyttä Salon Seudun Sanomiin ja pyysin lupaa saada julkaista kolumnejani myös täällä. Ilokseni sain tähän luvan, ja näin pystyn jakamaan tekstejäni mahdollisesti uudelle lukijakunnalle. Iso kiitos siis Salkkarille tästä mahdollisuudesta!
Tulen siis jatkossa julkaisemaan kolumnejani säännöllisen epäsäännöllisesti täällä nettisivuilla. Ensimmäinen täällä julkaisemani kolumni on vuoden 2020 ensimmäinen kolumnini uuden vuosikymmenen merkityksestä. Toinen samalla julkaisemani kolumni sopii taas naistenpäivään ja on julkaistu aika tarkalleen vuosi sitten, jolloin valmistuin maisteriksi ja pohdin opiskeluni laajempaa merkitystä.
Tulen julkaisemaan vanhoja kolumnejani aina sopivan tilaisuuden tullen (spoileri: lukioajan kolumneja täällä ei kuitenkaan nähdä, se siitä matalasta julkaisukynnyksestä), ja ajantasaisempia kolumneja aina pienellä viiveellä lehtiversioon verrattuna. Vanhat kolumnit julkaisen juuri sellaisena kuin ne on alun perin julkaistu, minkä vuoksi ne saattavat sisältää julkaisuhetkeen liittyviä viittauksia.
Toivottavasti kolumnit löytävät uusia lukijoita tätä kautta! Nuoruuden polte vaikuttaa kirjoituksillani ei ole kadonnut, vaan on pikemmin löytänyt uusia ulottuvuuksia. Nykyisin en pyri löytämään oikeaa tapaa olla ja ajatella, vaan pikemmin herättämään ajatuksia ja tuomaan esille omaa lähestymistapaani asioihin. Oman näkökulman avaaminen on jotain, mitä itse arvostan muiden kirjoittajien kolumneissa, joten pyrin vaalimaan sitä myös omissa kirjoituksissani.
Kiitos, kun luit ajatuksiani kirjoittamisesta ja kolumneista tänne asti! Ensimmäinen blogissani julkaistu kolumni löytyy siis täältä ja toinen täältä. Tulevaisuudessa kolumnit löytyvät omalta välilehdeltään nettisivuilta täältä. Kuulen mielelläni ajatuksia, joita kolumnit juuri sinussa herättävät! Palataan asiaan tulevaisuudessa tulevien kolumnien parissa!
LOTTA VUORIO 