Naiset, jotka oppivat italiaa
Sähköpostiini kilahti viime viikolla tasa-arvon päivänä lakonisesti viesti otsikolla ”valmistuminen maisteriksi”, jossa annettiin tietoa tutkinnon suorittamisesta. Sen enempää kevätjuhlia viettämättä viiden vuoden työ oli näin kuitattu yhdellä digitaalisella viestillä – miten vaivatonta ja modernia!
Jäin siinä samassa pohtimaan koulutusta ja sen asemaa tässä päivässä erityisesti naisten näkökulmasta. Suomessa kouluttautuminen on lähtökohtaisesti yhtä itsestään selvää ja arkipäivästä kuin saamani sähköposti. Erityisesti naisten koulutus on kuitenkin pidemmälle historiaan peilaten kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys, mikä pitäisi muistaa kaiken tavanomaisen koulun eteen ahertamisen keskellä.
Marie Tschetschulin rikkoi ensimmäisenä naisena koulutuksen sukupuolittuneita rajoja vuonna 1870 kirjoittaessaan ensimmäiseksi ylioppilaaksi niin Suomessa kuin Pohjoismaissa. Tutkintoaan varten hänen tuli kuitenkin anoa keisarilta vapautusta ”sukupuolensa aiheuttamasta esteestä”.
Emma Irene Åström, Karolina Eskelin, Alma Söderhjelm ja Laimi Leidenius ovat myös pystyttäneet omat merkkipaalunsa koulutuksen historiaan. Ensimmäinen naismaisteri, naistohtori ja naisdosentti saivat arvonsa 1900-luvun taitteessa, ja vuonna 1930 virkaan nimitettiin vihdoin myös ensimmäinen naisprofessori.
Tutkiessani 1800-luvun Britannian liikuntakasvatusta vastaani tuli ajalleen tyypillisiä näkemyksiä naisten kouluttautumisesta. Suurin pelko naisten kouluttautumisessa oli, ettei heille jäänyt opiskelulta aikaa perustaa perhettä ja toteuttaa kunnollisen kotiäidin velvollisuuksia.
Vaarana oli niin ikään, että naisten rajattu energia kuluisi vain opiskeluun, jolloin naisen keho ei ehtisi kehittyä toivotun viehättävään muotoonsa avioliittoa ajatellen.
Yhdessä oppaassa todettiin, että ”miehet piittaavat verrattain vähän naisten oppineisuudesta, mutta sitäkin enemmän fyysisestä kauneudesta ja terveestä järjestä”. Siinä myös kysyttiin, ”kuka mies olisi ikinä rakastunut naiseen siksi, että hän ymmärtää italiaa?”. Aikalaisnaisille ulkokuori oli tämän mukaan siis oleellisempaa kuin ajattelun terävyys.
Minulle edellä luettelemani naiset edustavat heitä, jotka lopulta vertauskuvallisesti oppivat italiaa. He valitsivat itsenäisen opiskelun ajan ennakkoluulojen vastaisesti. Heidän osoittamallaan tiellä Suomessa luovuttiin erikoisluvan hakemisesta naisten opiskelun kohdalla ja siirryttiin vähitellen aikaan, jossa sukupuoli ei enää ollut kouluttautumisen este.
Menneisyyden sukupuolen asettamiin rajoitteisiin verraten saamani sähköposti on arkisuudessaan arvokas. Myös tällä viikolla päättyvät ylioppilaskirjoitukset ovat osoitus sivistyneen hyvinvointivaltion perustasta sekä sukupuolten välisen tasa-arvon taipaleesta.
Koulutuksen arvostus paitsi sukupuolen myös ihmisten taloudellisen aseman näkökulmasta on hyvä pitää mielessä edelleen tulevia eduskuntavaaleja ajatellen, jotta työ kaikin puolin tasa-arvoisen sivistyksen eteen jatkuu.
LOTTA VUORIO 