#151 Kuningas Arthur, Robin Hood, Lalli ja keskiajan valehistoriaa

25.8.202624.8.2026 julkaissut Lotta In Haastattelut, History, Menneisyyden Jäljillä, PodcastEpisode, Podcasting, Yhteistyö Jätä kommentti

Jaksossa keskustellaan keskiajan henkilötarinoista, jotka eivät ole tosikertomuksia tai eivät perustu niin sanotusti todelliseen historiaan. Pohdimme jaksossa, että mistä aineksista legendat, valehistoria ja myyttiset tarinat syntyvät. Minkälaisiin tarpeisiin epätosia tarinoita kehitellään? Mitä tarkoitusta varten tarinat kuningas Arthurista, Robin Hoodista ja Wilhelm Tellistä ovat syntyneet? Mietimme lisäksi, minkälaisia yhtymäkohtia menneisyydessä ja nykyisyydessä on valehistorian kirjoittamisen suhteen. Jakson vieraana on tietokirjailija Vesa Sisättö.

*Jakso on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä SKS Kirjat kanssa.*

Jakson pohjalla on syksyn 2026 yksi uutuuskirjoista nimeltä Kuningas Arthur ja pyöreän pöydän huijarit, joka on mielestäni erittäin mainio nimi kirjalle. Keskustelemme jaksossa näistä pyöreään pöytään kutsutuista huijareista, kuten Kuningas Arthurista, Robin Hoodista, Wilhelm Tellistä ja myös meidän suomalaisten omasta Piispa Henrikistä ja Lallista.

Piispa Henrikin ja Lallin tarinaa käsittelimme aiemmin viime vuonna jaksossa #132 Sini Kankaan kanssa, joten suosittelen kuuntelemaan myös tuon jakson. Lisäksi suosittelen kauan aikaa sitten julkaistua jaksoa #9, jossa keskustelimme Jaakko Tahkokallion kanssa keskiajan myyteistä ja valehistoriasta.

Vesa pohtii vuoden 2026 syksyllä julkaistussa kirjassaan seuraavasti: ”Mielikuvamme menneisyydestä ovat täynnä ihmisiä ja tapahtumia, jotka historiantutkimus ja arkeologia ovat osoittaneet joko täysin olemattomiksi tai vain vaivoin meille kerrottua tarinaa muistuttaviksi. Meitä on huijattu.” Jakson kiinnostava kysymys onkin, että mistä syntyy ihmisten halu uskoa tarinoihin, joiden tutkitun tiedon pohjalta tiedetään olevan epätosia.

Myytit ottavat usein inspiraatiota kaunokirjallisuudesta ja fiktiosta. Vesan oma tausta on yleisessä kirjallisuustieteessä, jossa häntä on kiinnostanut erityisesti fantasiakirjallisuus. Näin ollen hän lähestyy keskiajan valehistoriallisia henkilötarinoita ennen kaikkea ikään kuin kaunokirjallisuuden ja fiktiivisen tarinankerronnan näkökulmista.

On sinänsä myös kiinnostavaa, että keskiaika on suosittu inspiraation lähde fantasiakirjallisuudessa: Vesan mukaan niin sanottu pseudokeskiaika on tyypillinen fantasiakirjallisuuden näyttämö. Vetävä fantasiakirjallisuus vaatii usein jotain tuttuuden tunnetta, jota menneisyys lukijoille tarjoaa.

Jakson menneisyyden jäljeksi valikoitui sitaatti yli sata vuotta sitten julkaistusta kuningas Arthurin tarinasta, joka on käännetty myös suomen kielelle. Kuningas Arthurin myytti on yksi jaksossa käsitellyistä henkilötarinoista, jotka ovat pitkään jatkuneita, historiaksi väitettyjä hahmoja, jotka eivät kuitenkaan koskaan ole olleet todellisuudessa olemassa.

Silloin Uther Pendragon kääntyi ja sanoi niin että kaikki kuulivat: ”Minä annan pojalleni Arthurille Jumalan siunauksen ja omani ja pyydän häntä rukoilemaan sieluni edestä ja oikeuden mukaisesti ja kunniallisesti kantamaan kruunua, jott’ei hän menettäisi siunaustani.” Ja sen sanottuaan Uther kuningas kuoli. Mutta Arthur oli vielä vain lapsi, ei kahdenkaan vuotias, ja Meriin tiesi ett’ei hänen kuninkaaksi julistamisestaan olisi vielä ollut mitään hyötyä. Sillä siihen aikaan oli Englannissa monta mahtavaa miestä, jotka koettivat kaikki saada valtakunnan itselleen, ja he olisivat ehkä tappaneetkin pikku prinssin. Niin oli maassa kauan aikaa riitaa ja taistelua. Kun useita vuosia oli kulunut, niin Merlin meni Canterburyn arkkipiispan luo ja käski häntä lähettämään sanan kaikille valtakunnan lordeille ja aseellisille aatelismiehille, että he kaikin tulisivat jouluksi Lontooseen, sillä Jumala oli ihmeen kautta näyttävä, kuka oikeutta myöden oli oleva valtakunnan kuningas. Niin kaikki lordit ja aatelismiehet valmistautuivat matkalle ja saapuivat Lontooseen, ja pitkän aikaa ennen joulupäivän valkenemista he kokoontuivat suureen pyhän Paavalin kirkkoon rukoilemaan.
Ensimmäisen jumalanpalveluksen jälkeen nähtiin kirkkopihassa iso neliskulmainen kivi, valkoinen kuin marmori, ja sen keskellä oli ikäänkuin jalan korkuinen alasin teräksestä. Siihen oli pistettynä kaunis paljastettu miekka ja kultakirjaimilla oli kirjoitettuna miekkaan nämä sanat: ”Kuka ikinä vetää tämän miekan tästä kivestä ja alasimesta, on oikeutta myöden koko Englannin kuningas.

Ote kirjasta Arthur-kuningas ja hänen jalot ritarinsa – Tarinoita Thomas Maloryn Morte d’Arthurista vuodelta 1908 (suomennos Aino Lehtonen)

Myyttisten tarinoiden synty liittyy usein siihen, että pyritään poliittisesti johonkin. Tarinoilla luodaan usein myös kansallista identiteettiä, kuten kuningas Arthurin ja Britannian, William Tellin ja Sveitsin sekä Lallin ja Suomen osalta. Myyttiset tarinat tarjoavat suuria tunteita ja tuovat merkityksellisyyttä, minkä vuoksi niihin on haluttu uskoa.

Kiinnostavaa on myös, että myyttiset tarinat ja legendat ovat ikään kuin taipuisia, koska niissä ei ole varsinaista totuuspohjaa. Vesan mukaan siksi kukaan ei voi varsinaisesti tulla sanomaan, että kerrottu tarina olisi varsinaisesti väärin, koska se ei ole ollut totta alkuunkaan.

Jakson kuunneltuasi opit, mihin tarkoituksiin myyttisiä ja valehistoriallisia tarinoita on kehitelty menneisyydessä sekä kehitellään myös nykypäivässä. Kuulet myös, mitä syitä on sille, että kuningas Arthurin, Robin Hoodin, William Tellin sekä piispa Henrikin ja Lallin legendat ovat menestyneet vuosisatojen ajan.

Myyttisen valehistorian pariin Menneisyyden Jäljille!

Lähteet:

Vesa Sisättö: Kuningas Arthur ja pyöreän pöydän huijarit. SKS Kirjat. Helsinki 2026.

Vesa Sisättö; Anu Ala-Korpela & Mikko Metsämäki: Operaatio Kekkonen. Tammi. Helsinki 2000.