#152 Historian opettamisen ja oppimisen merkityksestä
Lotta Vuorio © 2026 All rights reserved
Löydät jakson myös Spotifysta ja iTunesista!
Jakson keskiössä on keskustella, minkälaista on opettaa historiaa sekä miten historian opiskelu on muuttunut yläkouluissa ja lukioissa viime vuosien aikana. Mikä merkitys historiataidoilla ja niiden opettamisella on lapsille ja nuorille? Miten opetussuunnitelmaan tehdyt muutokset muokkaavat sitä, miten lapset ja nuoret ymmärtävät menneisyyttä? Entä mitä aiheita ja näkökulmia olisi relevanttia opettaa lisää kouluissa? Miten historiaa oppii ja ovatko nuoret yhä kiinnostuneita oppimaan historiasta? Jakson vieraina ovat historian ja yhteiskuntaopin lehtori Eero Kitunen Haukilahden lukiosta Espoosta sekä historian ja yhteiskuntaopin lehtori sekä opetusharjoittelun ohjaaja Marjo Sassali Jyväskylän normaalikoulusta.
*Jakso on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Historian Ystäväin Liiton (HYL) kanssa. Jakso on toinen osa kolmiosaista yhteistyötä.*
Vinkki: Historian Ystäväin Liitto järjestää to 29.10. klo 17–19 Helsingissä Tiedekulmassa keskustelutilaisuuden Historian opetuksen nykytila Suomessa. Keskustelua pääsee vapaasti seuraamaan niin paikan päällä kuin verkossa striimin välityksellä.
Keväällä 2026 jaksossa #146 aloitimme kolmen jakson kokonaisuuden, jossa keskustelemme kolmesta eri näkökulmasta siitä, mikä historian merkitys yhteiskunnassamme on. Tämä jakso onkin toinen osa tätä trilogiaa ja kaupallista yhteistyötä, jonka toteutamme yhdessä Historian Ystäväin Liiton eli HYL:n kanssa. HYL täyttää tänä vuonna kunnioitettavat 100 vuotta.
Siinä missä jaksossa #146 pohdimme, minkälaista historian opiskelu on yliopistoissa, niin tässä jaksossa astumme yläkouluun ja lukioon. Tämän podin vielä aikaisemmassa jaksossa #88 puhuimme Hilda Tolosen kanssa historiataitojen oppimisesta, ja nyt jatkamme tätä pohdintaa historiataitojen tärkeydestä.
Eero ja Marjo molemmat painottavat sitä, että opetussuunnitelma on ohjannut opetusta siihen suuntaan, että kyse ei ole tarkkojen faktatietojen osaamisesta, vaan monipuolisten historiataitojen kehittymisestä. Ei ole yhtä oikeaa tapaa oppia historiaa, vaan tarvitaan monia eri tapoja: lukemista, kirjoittamista, joskus pänttäämistä, jotta oppii laajemman kontekstin, johon voi asettaa asioita oikeaan asiayhteyteen. Tarvitaan myös eläytymistä, keskustelemista, väittelemistä, heittäytymistä ja tiedonhankinnan taitoja.
Marjo kertoi, että hänen entinen kollegansa Kari Pöntinen sanoi, että historian oppiminen on kuin verkon kutomista: verkko täyttyy toisesta kulmasta, välillä toisesta ja jossain kohdassa langat punoutuvat yhteen. Tämä kuvastaa mielestäni hienosti myös ajatusta historiallisen tiedon luonteesta, joka on myös verkon omaista, polveilevaa ja toisiinsa eri tavoin linkittyvää.
Kuulimme jaksossa menneisyyden jälkiä kaksin kappalein, kun sekä Marjo että Eero valitsivat jaksoon menneisyyden jälkensä. Vaikka nämä kaksi menneisyyden jälkeä ovat keskenään erilaisia, ne käsittelevät molemmat pedagogiikan sekä opettajan roolin merkitystä.
Eero toteaa jaksossa, että hän toivoisi jokaisen lapsen ja nuoren kohdalle opettajan, jota he voisivat muistella lämmöllä myöhemmin. Olisi tärkeää, että jokainen oppilas saisi kokemuksen siitä, että opettaja auttoi elämässä eteenpäin. Marjo lisäsi tähän, että hän miettii ajoittain, että vaikka oppilas ei muistaisi historian faktatietoja, jokainen oppilas muistaa varmasti tavan, jolla hänet kohdattiin.
Hyrsylän kansakoulu toimi Tammivuoren talossa vuosina 1917-1927. Äitini Maria Tammivuori kertoi, miten helppo oli alle kouluikäisenkin puikahtaa koulun puolelle isompien perässä. Maija aloitti koulun kuunteluoppilaana 6-vuotiaana, mutta kun hän edistyi koululaisena kuten muutkin, hänen annettiin jatkaa oikeaa koulua ja niinpä hän jo 12-vuotiaana oli suorittanut kansakoulun oppimäärän. Sinä syksynä kun Maija täytti 17 vuotta, hän aloitti 2-vuotisen karjakkokoulun Kurkijoen maatalousoppilaitoksessa. Hän lähetti hakupaperinsa vanhempiensa vastustuksesta huolimatta. Hänen oikeudentuntoonsa ei sopinut se, että Paula-sisko oli saanut käydä Jamilahden kansanopiston, mutta häntä ei olisi tahdottu päästää kouluun. Koulu oli tosin melko kaukana eikä sieltä kovin usein päässyt kotona käymään. Ikävästään huolimatta Maija pysyi koulussa ja suoritti sen hyvin arvosanoin. Lämmöllä äitini muisteli vielä vanhoilla päivillään erästä Kurkijoen naisopettajaa, joka otti hänet, kaukaa tulleen rajaseudun tytön ja koulun nuorimman oppilaan, erityiseen suojelukseensa.
Ote Marjo Sassalin äidin Aira Sassalin kirjoittamasta sukuhistoriikista Isovanhempieni, hyrsyläläisten Katri ja Stepan Tammivuoren tarina (2018)
Historiaa opiskelemalla oppii monitahoisia kansalaistaitoja: media- ja monilukutaitoa, erilaisten aineistojen käyttämistä ja laajojen asiakokonaisuuksien hallintaa. Historia voi Eeron mukaan olla aika haastava oppiaine, jos oppilas ei ole tottunut lukemaan pitkiä tekstejä. Koulumaailmassa on ollut havaittavissa trendi siitä, että keskittymyskyky ja kärsivällisyys pitkien tekstien lukemiseen on laskenut, joten historian opiskelu tukee siis näiden taitojen harjoittamista.
Marjo muistuttaa, että historian opiskelussa on pitkälti kyse siitä, että lapsi ja nuori voi luoda merkityksiä itselleen. He voivat pohtia, että mikä on oma rooli omassa lähiyhteisössä, Suomessa, Euroopassa ja maailmassa. Historiaa opiskelemalla oppii myös analysoimaan nykypäivän tapahtumia suhteessa menneisyyteen, ja toisaalta osaa valmistautua tulevaisuuteen menneisyyden avulla.
Eero tiivistää, että jos oppilaalla on jonkinlainen historiasivistys ja jonkinlaiset historiataidot, niin nykymaailmaa ymmärtää ihan toisella tavalla. Historia opettaa ”toisaalta ja toisaalta” -ajattelua. Maailma kun ei ole mustavalkoinen.
Jakson kuuntelemalla hahmotat, millä tavoin historiaa opetetaan yläkouluissa ja lukioissa nykyisin, ja miten opettaminen on muuttunut 2000-luvun aikana. Ymmärrät, mitä historiataidot ovat sekä miten lapset ja nuoret hyötyvät historian opiskelusta kouluissa.
Historiataitoja harjoittamaan Menneisyyden Jäljillä!
Lähteet:
LOTTA VUORIO 