#132 Pyhiä sotia, katumusharjoituksia ja ristiretkiä
Lotta Vuorio © 2025 All rights reserved
Löydät jakson myös Spotifysta ja iTunesista!
Jaksossa tarkastellaan, miten ristiretket oikeutettiin omana aikanaan keskiaikaisena ilmiönä. Sen lisäksi, että etsimme ristiretkien syvintä olemusta, pohdimme myös, millä eri tavoin ristiretkiä voi määritellä ja mitä kaikkia tapahtumakulkuja voi ristiretkinä pitää. Katsomme, millä tavoin pohjoiseen suunnatut ristiretket muokkasivat Baltiaa ja Pohjolaa sekä millä tavoin uskonto, politiikka ja valta kietoutuivat ristiretkissä toisiinsa. Miten Baltian ja Pohjolan ristiretket erosivat muualle suuntautuneista ristiretkistä vai erosivatko mitenkään? Pitääkö tarina piispa Henrikistä ja Lallista Köyliönjärven jäällä paikkansa? Minkälaisia seurauksia ristiretkillä oli Pohjolaan ja yleisesti Euroopan historiaan? Voiko näiden tapahtumien seurauksia havaita nykypäivässä? Jakson vieraana on filosofian tohtori ja Tampereen yliopiston historiantutkija Sini Kangas.
*Jakso on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä SKS Kirjat kustantamon kanssa.*
Nelisen vuotta sitten keskustelimme jaksossa #45 kirjailija Aleksi Peuran kanssa keskiaikaisten ristiretkien historiasta, ja tässä jaksossa on aika palata ristiretkien maailmaan. Siinä missä aiemmassa ristiretkiä käsittelevässä jaksossa puhuimme ristiretkiin kohdistuvista stereotypioista ja kenties joidenkin niihin liittyvien myyttien purkamisesta, pohdimme tässä jaksossa ristiretkiä keskiaikaisena ilmiönä laajemmin. Miten ristiretkien motiivit ymmärrettiin omana aikanaan? Näiden motiivien ymmärtämisen kautta on myös mahdollista ymmärtää, miten erilaisia uskontoon liittyviä sotia voi hahmottaa joko tarkasti keskiaikaan rajattuina ristiretkinä, keskiaikaan sidottuina valloitus- ja kristillistämissotina tai muutoin uskonnon nimissä käytävinä sotina. Näistä jälkimmäisiä sotia voi havaita myös nykypäivässä, jossa erilaisia sotia saatetaan nimittää pyhiksi sodiksi, vaikka ne eivät mitenkään täytä puhdasoppisen keskiaikaisen ristiretken tunnusmerkkejä.
Ristiretkien aikakauden lähtölaukaus on tavattu sijoittaa kevääseen 1096, jolloin pyhiinvaeltajien armeijoiden kohteena oli Jerusalemin valtaaminen. Tarkastelemme jaksossa, miltä erityisesti 1100-luvun ristiretket näyttivät, mikä oli niiden motiivi sekä miten uskonto ja politiikka sekoittuivat toisiinsa ristiretkillä.
Koska ristiretket olivat niin massiivinen ilmiö keskiajalla, on niistä jäänyt myös paljon ja hyvin monenlaista eri lähdeaineistoa – Sini toteaakin, että läheskään kaikkea ristiretkiin liittyviä aineistoja ei ole edes editoitu. Jakson menneisyyden jäljeksi Sini valitsi noin 1180 muistiin kirjoitetun ristiretkilaulun, jossa tehdään pilkkaa Jumalasta.
Pilkasta huolimatta ristiretkilaulu kertoo siitä, miten yläluokkaisen miehen elämän tärkein asia on tappaa yhtä arvollinen vihollinen säädyn mukaisilla aseilla. Kun tutkitaan 1100-luvun fiktiota tai historiankirjoitusta, niin väkivalta on näissä teksteissä monopolisoitu ja hyväksyttävää yläluokkaisille miehille. Jos ajatellaan aatelitonta, talonpoikaa tai maaorjaa käyttämässä aseita, niin häntä kuvataan Sinin mukaan joko mielipuolena, vaarallisena tai naurettavana.
Väkivaltaa saivat siis käyttää oikeanlaiset henkilöt oikeanlaisilla aseilla. Sinin sanoin tällaista väkivaltaa hehkutaan ja ”siitä syntyvät verikentät, joita kahlataan polvia myöten vastustajan hurmeessa”.
Kanonisen eli katolisen kirkon oikeuden perinteessä ristiretket olivat katolisessa doktriinissa ainoa poikkeus siihen, että tappaminen on aina syntiä. Ristiretkille oli kuitenkin keskeistä lähteä hurskain motiivein kristittyjä puolustamaan, lähimmäisen rakkaus mielessä. Jos ristiretkelle lähti syntisin mielin, ei ristiretki tehnyt sielua autuaaksi tai toiminut katumusharjoituksena, kuten sen juridisesti tuli olla.
Sinun uskosi on juuri oikea, virkkoi Richard. ”Vakuutan, että jos sinut kastetaan nyt, sielusi ylenee taivaan kukkakedoille riemusta laulaen”. Sanottuaan tämän Richard nosti maasta pudonneen kypäränsä ja täytti sen vedellä ääriään myöten. Tehden ristinmerkin Sorgalén yli hän kaatoi veden tämän päähän ja kasvoille. Sitten hän poimi ruohonkorren ja jakoi sen kolmeen osaan antaen nämä turkkilaiselle, joka pureskeli ja nielaisi palaset hyväksyen kristinuskon. ”Nyt leikkaa pääni irti hohtavalla miekallasi”, Sorgalé sanoi. ”En tahdo elää yhtä ainutta päivää pidempään, en kaikesta maailman kullasta, murheen painaessa sydäntäni.”
Graindor de Douain muistiin kirjoittama ristiretkilaulu La chanson des chetifs, Myers ed. laisse., noin 1180. Mukaillen suomentanut Sini kangas.
Sini on todennut kirjassaan (2025), että ”On aiheellista kysyä, millainen Lähi-idän – ja myös Euroopan – historiasta olisi muodostunut ilman tosiuskovaisten käymää pyhää sotaa. – – Vaikka elämme aikaa, jolloin todennäköisesti enemmistö maailman ihmisistä hyväksyy yleisinhimilliset periaatteet, kuten uskonnon- ja mielipiteenvapauden, uskontojen välinen vihamielisyys on yhä arkipäivää.”
Tämä on mielestäni erittäin painava ja tärkeä havainto, jota pohdimme jakson lopulla. Ylipäätään se, mikä merkitys uskonnolla on ollut ja on edelleen ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa raakaan väkivaltaan asti, on tärkeää ymmärtää. Sini toteaakin, että on kiinnostunut ristiretkien aatehistoriasta osin juuri siksi, että mitä kaikkea ihmiset ovat valmiita uskonsa puolesta tekemään.
Jakson opittuasi ymmärrät, mitä ristiretket tarkoittivat keskiajan kulttuurissa ja miten ristiretket ylipäätään ymmärrettiin omana aikanaan. Tätä kautta hahmotat, minkälaisia muita uskonnon nimissä tehtyjä ryöstöretkiä ja sotia on eri aikoina käyty sekä miten nämä erilaiset pyhät sodat ovat suhteessa keskenään. Kuulet myös, miten kristillistäminen eteni Baltiassa ja Pohjolassa sekä pitääkö tarina piispa Henrikistä ja Lallista historiallisesti paikkansa.
Pyhien sotien äärelle Menneisyyden Jäljillä!
Lähteet:
Sini Kangas: Ristiretkien historia – 1096–1192. SKS 2025.
Sini Kangas: War and Violence in the Western Sources for the First Crusade. Leiden. Brill 2024.
Yle Areena: ”Jakso 4: Sodankäynti ja ristiretket”. Julkaistu osana Keskiajan perintö -sarjaa 25.7.2016.
LOTTA VUORIO 