#9 Keskiajan myyttejä ja valehistoriaa

Menneisyyden Jäljillä – #9 Keskiajan myyttejä ja valehistoriaa
Lotta Vuorio © 2020 All rights reserved

Podcastin yhdeksäs jakso on nyt täällä! Kuten aiemmissakin jaksoissa on todettu, menneisyys ja sen tarinat seuraavat meitä tähän päivään ja muokkaavat siten käsityksiä siitä, keitä me olemme. Tänään tarkoituksenamme on hypätä mukaan vanhaan ja mystiseen tarinaan, joka on lumonnut ihmisiä puoleensa jo keskiajalta lähtien. Kyseessä on tarina kuningas Arthurista, pyöreän pöydän ritareista ja Merlin-velhosta, eli Britannian kuningashistoriaan liittyvistä myyteistä. Keskustelemme yhdessä Kansalliskirjaston tietoasiantuntijan ja yleisen historian dosentin Jaakko Tahkokallion kanssa kuningasmyyttien ja valehistorian lisäksi siitä, oliko keskiaika oikeasti niin pimeä kuin väitetään.

Shortly in English: Fake News! A brand new, modern phenomenon – or is it? Together with Docent Jaakko Tahkokallio, we are going to talk about the myth about King Arthur and pseudohistory. I will also ask Jaakko if it’s true that Middle Ages were as dark as has been told us.

Myytti kuningas Arthurista on nykyaikanakin tuttu tarina, ja syy miksi siitä lumouduin on sen yhteys keskusteluun valehistoriasta tai pseudohistoriasta. Kenellä on oikeus kirjoittaa historiaa ja millä perusteella ovat tärkeitä kysymyksiä, joita tutkijayhteisö valvoo. Nykyäänkin historiaa voivat kirjoittaa myös muut kuin alaansa omistautuneet tutkijat, minkä vuoksi yleiseen historiakäsitykseen vaikuttavat lukuisat muutkin tekijät. Jakson aikana käymme läpi, mitä yhteistä menneisyyden keksityillä historiamyyteillä on nykyajan valemedian kanssa.

Jaakon mukaan pseudohistorialla, jota voidaan kutsua myös jonkinlaiseksi valehistoriaksi, on yleensä viitattu tuotoksiin, jotka näyttävät historialta ja ovat olevinaan historiaa, mutta eivät perustu tosiasioihin. Eli pseudohistoria täyttää historian vaatimukset ainoastaan muodollisesti tai näennäisesti, mutta se ei täytä historian tiedollista tai sisällöllistä vaatimusta. Keskustelemmekin Jaakon kanssa jakson mittaan siitä, miksi ihmiset ovat valmiita uskomaan keksittyjä tarinoita muinaisesta ja mystisestä historiasta, joka on vailla tutkimusnäyttöä.

Britanniassa 1100-luvulla elänyt historioitsija Geoffrey Monmouthlainen on vastuussa kuningas Arthurin myytistä pitkälti siksi, että hän yritti ilman todisteita ja lähteitä selittää Britannialle sellaista kuningashistoriaa, jota sillä ei todellisuudessa ollut. Teos ”Britannian kuninkaiden historia” onkin Jaakon luonnehtimana yksi maailmanhistorian kuuluisimpia pseudohistorioita. Kuningas Arthurin tarina on siis ollut tietoinen pyrkimys johtaa ihmisiä harhaan.

Geoffrey Monmouthlainen kuvaa vuonna 1138 valmistuneen teoksensa alussa sitä prosessia, minkä hän väittää käyneensä läpi historiateosta kirjoittaessaan:

Kun mielessäni pyöri mitä moninaisimpia asioita, ajatukseni sattuivat Britannian muinaisten kuninkaiden historiaan. Yllätyksekseni huomasin, että Gildasin ja Bedan tätä aihetta koskevista maininnoista ei voinut löytää mitään niistä kuninkaista, jotka hallitsivat Britanniaa ennen Kristuksen syntymää, ei mitään kuningas Arthurista, eikä niistä monista jotka seurasivat häntä. Näin on siitä huolimatta, että heidän tekonsa ansaitsisivat tulla ylistetyiksi ikuisesti ja monet kansat kertovat niistä muistinvaraisesti viihdyttävällä tavalla. Kun pohdin tätä asiaa usein, Walter, Oxfordin arkkidiakoni, toi minulle muinaisen kymrinkielisen kirjan, joka kertoi kauniisti heidän teoistaan alkaen ensimmäisestä, Brutuksesta ja päättyen Cadvaladrukseen, Cadvallon poikaan.

Geoffrey Monmouthlainen, Britannian kuninkaiden historia, 1138
Suomennos: Jaakko Tahkokallio

Sitaatista paljastuu, että Geoffreyn ”tieto” Britannian muinaisista kuninkaista pohjautuu siis muinaiseen kirjaan, joka on ainoastaan hänen itsensä käytössä. Nykypäivänä ajattelemme, että tieteellisesti on yleistäen hyvin arveluttavaa, jos väitetty tieto pohjautuu johonkin sellaiseen aineistoon, johon kenelläkään muulla ei ole pääsyä. Näin ollen väitteitä ei kukaan pääse tarkastamaan. Kuitenkaan 1100-luvulla modernin tieteen kriteereitä ei vielä ollut käytössä, minkä vuoksi Geoffreyn teos otettiin pääpiirteittäin totena ja kumottiin valheelliseksi vasta myöhemmillä vuosisadoilla.

Valehteluun perustuvaa vaikuttamista on ollut aina eikä se ole nykypäivänä uutta, vaikka juuri meidän aikaamme on nimitetty ”totuuden jälkeiseksi ajaksi”. Se, mikä on tässä teemassa nykyaikana uutta, on digitaalisen ajan mahdollistama täysi julkaisemisen vapaus – kuka tahansa voi kirjoittaa nettiin lähtökohtaisesti mitä haluaa. Jaakko viittasi tässä hyvin ajatukseen siitä, että tiedon vapailla markkinoilla tutkittu tieto häviää aina valheelle, sillä vale on halpa tuottaa, kun taas tieto on kallista. Toinen, tärkeä keskustelu onkin, millä keinoin valheiden tuottamisesta voi tehdä haastavampaa.

Valehistoriasta siirryimme keskustelemaan pimeän keskiajan käsitteestä ja sen perusteista. Käsite ”pimeä keskiaika” on ensinnäkin kova yleistys aikakaudelle, joka kesti noin tuhat vuotta ja jonka aikana tapahtui hyvin paljon asioita. Toiseksi ”keskiaika” itsessään pyrkii osoittamaan aikaa kahden ajan – antiikin ja uuden ajan – välillä, mikä on osaltaan eri aikojen välistä vertailua. Syyt siihen, miksi tällaista aikojen vertailua on, kuvastavat hyvin niitä tarkoituksia, joita ”pimeän keskiajan” käsitteen käyttöön liittyy.

Jakson lopussa käymmekin läpi joitain pimeään keskiaikaan liittyviä myyttejä, joita Jaakko murtaa osoittaen, ettei se keskiaika ollut niin pimeä kuin on ajateltu.

Kuuntelemalla tämän jakson opit, mitä on valehistoria ja mihin myytti kuningas Arthurista perustuu. Sen lisäksi käymme keskustelun valehistorian ja valeuutisten eroista ja yhtäläisyyksistä. Lisäksi pohdimme, oliko keskiaika todella niin pimeä kuin väitetään.

Seuraava julkaistava jakso on juhlajakso numero kymmenen! Silloin luvassa on jakso, joka poikkeaa täysin podcastissa aiemmin kuulluista jaksoista, joten virittäydy kanavalle myös silloin!

Kiehtovaa matkaa keskiajan myytteihin ja Menneisyyden Jäljille!

Kirjallisuus:

Vesa Sirén: ”Mitä oli ennen valeuutisia? Valehistoriaa, johon kuuluvat esimerkiksi myytit ”Suomen muinaiskuninkaista” ja Kuningas Arthurista”. Helsingin Sanomat. Julkaistu 16.1.2020, katsottu 12.4.2020.

Stuart Hall: ”Kulttuurisen identiteetin kysymyksiä” (1992). Teoksessa Stuart Hall: Mitä on tekeillä? Esseitä vallasta, uusliberalismista ja monikulttuurisuudesta (toim. Mikko Lehtonen & Olli Löytty), 49–105. Vastapaino. Tampere 2019.

Jaakko Tahkokallio: Pimeä aika – Kymmenen myyttiä keskiajasta. Gaudeamus. Tallinna 2019.

Jaakko Tahkokallio: Monks, Clerks and King Arhutr: Reading Geoffrey of Monmouth in the Twelfth and Thirteenth Centuries. Väitöskirja, Helsingin yliopisto 2013.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s