#67 Sydänsuruja ja pettymyksiä rakkaudessa
Lotta Vuorio © 2022 All rights reserved
Löydät jakson myös Spotifysta, iTunesista ja Google Podcastista!
Tässä jaksossa avaamme ovet sydänsurujen historialle. Särkyneitä sydämiä, avioeroja ja pettämistä, rakkautta ilman vastakaikua ja menetettyjä puolisoita. Erilaiset rakkauselämään liittyvät teemat ovat iänikuisia, mikä tekee menneisyyden rakkauden tutkimisesta samaistuttavan ja siten kiehtovan tutkimuskohteen. On kuitenkin muistettava, että siinä missä on mahdollista samaistua menneiden ihmisten tunteisiin ja tunteita herättäviin tapahtumiin, on niin tunteita kuin niitä herättäneitä tapahtumia tarkasteltava historian näkökulmasta. Ei voi ottaa annettuna, että kokemus sydänsuruista olisi täysin sama menneisyydessä ja nykyisyydessä. Jakson vieraaksi olen saanut sydänsurujen historiasta kirjoittaneen historioitsijan, Henna Karppinen-Kummunmäen.
Shortly in English: Hearts have been broken in the past as well as in present, and in this episode we will look into different kinds of heartaches in history. The guest of the episode is historian Henna Karppinen-Kummunmäki.
*Jakso on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kanssa.*
Siinä missä podcastin jaksossa #8 jakso avasimme menneiden sydänten saloja ja rakkauden historiaa, käännämme tässä jaksossa ihanan, valloittavan ja ihastuttavan rakkauden toisen puolen. Särkyneitä sydämiä, onnetonta rakkautta ja mielipahaa. Mustasukkaisuutta, avioeroja ja pettämistä. Kadotettuja rakkauksia, rakkautta ilman vastakaikua ja menetettyjä puolisoita. Näistä on tämä jakso tehty.
Henna on vieraillut aiemmin podcastin jaksossa #37, jossa tutustuimme 1700-luvun teinityttöjen historiaan, ja oli upeaa saada Henna uudelleen podiin vieraaksi. Ehkä myös teinitytöillä on ollut sydänsuruja menneisyydessäkin…
Henna valitsi jakson menneisyyden jäljeksi erittäin herkän ja tunnepitoisen kuvauksen Minna Canthin – tai silloin sukunimeltään Johnsonin – rakkaudesta, jolla ei ollut vastakaikua.
Kuvauksen pohjalta pohdimme, että oliko rakkauden vuoksi sureminen varakkaamman väen etuoikeus, kun sydänsuruista oli mahdollista kirjoittaa kirjeissä ja sille oli mahdollista varata arjessa kenties enemmän aikaa. Oliko kiireisellä maatalon työntekijällä, joka paahtoi töitä aamusta iltaan, yhtä paljon aikaa ja tilaa surra?
Kuinka voin koskaan unohtaa hänet? Ja kuitenkin minun pitää, oi Ida, minun pitää unohtaa hänet… Yritän ajatella häntä niin vähän kuin mahdollista; mutta joka kerta kun jään yksin niin ikäänkuin loihdittuna hänen kuvansa tulee silmieni eteen, kuta enemmän yritän unohtaa hänet, sitä enemmän hän palaa mieleeni. Kuinka kauhean onneton olenkaan! Voikohan mitään tuskaa verrata siihen mitä vastausta vaille jäänyt rakkaus aiheuttaa?
Minna Canth kirjeessään ystävälleen Ida Grahnille 10. kesäkuuta 1860
Tunnistamme edelleen, että rakkauden kehollinen elin on sydän, ja myös sydänsurut paikannetaan kehossa sydämen asiaksi. Henna toteaa, että sydän on jo varhaisessa vaiheissa tullut tunteiden elimeksi, vaikka sillä ei olekaan fysiologisesti mitään merkitystä.
Olikin mielenkiintoista kuulla, että sydänsuruja on menneisyydessä kuvattu pitkälti fyysisten reaktioiden kautta. Nykyään pohdimme kenties enemmän sanallistettujen tunteiden kautta, miltä sydänsuru tuntuu, mutta menneisyyden kuvauksissa fyysiset reaktiot olivat jopa yleisempiä.
Jos olet itse kokenut sydänsuruja, niin missä se kehossa tuntuu?
Tässä jaksossa kuulet, millaisia sydänsuruja menneisyydessä on ja millä tavoin sydänsurujen kokemuksiin voi samaistua nykypäivässä. Kuulet myös pohdintaa siitä, millä tavoin sydänsuruihin liittyviä tunteita menneisyydessä voi analysoida tästä päivästä käsin.
Sydänsurujen tielle Menneisyyden Jäljille!
Lähteet:
Henna Karppinen-Kummunmäki: Sydänsurujen historia. SKS, 2022.
Anu Salmela: Kuolemantekoja – Naisten itsemurhat 1800-luvun jälkipuolen tuomioistuinprosesseissa. Turun yliopiston julkaisuja, Sarja – ser. C osa – tom. 440. Scripta Lingua Fennica Edita. Turku 2017.
LOTTA VUORIO 