#35 Tieteen, tiedon ja terveyden historiaa

27.4.202116.1.2023 julkaissut Lotta In History, Menneisyyden Jäljillä, PodcastEpisode 1 kommentti

Luvassa on tutkitun tiedon teemajakso, sillä Menneisyyden Jäljillä -podcast on mukana Tutkitun tiedon teemavuodessa ja tämä jakso on omistettu tälle teemavuodelle. On äärimmäisen tärkeää kysyä ja kyseenalaistaa, kuka tietoa tuottaa ja kenellä on tiedon myötä valtaa. Millä eri tavoin ympäröivää maailmaa ja elämää ylipäätään on eri vuosisatoina tutkittu ja voiko eri tieteenaloja arvottaa keskenään? Mitä tiedolla on tehty ja miten se on muuttanut ihmisten käsityksiä itsestään ja muista? Pohdimme myös, mikä ero on tieteen ja tiedon historialla sekä onko raja terveyden ja sairauden välillä puhtaasti lääketieteellinen vai perimmiltään kulttuurinen. Jakson lopuksi otamme käsittelyyn pandemiat, kulkutaudit ja myös koronan ja mietimme, pitäisikö näistä puhua muutenkin kuin tilastojen, esiintyvyyslukujen ja diagnostiikan näkökulmasta. Tulisiko koronaa ymmärtää myös kulttuurisena ilmiönä?Jakson vieraana on siis Helsingin yliopiston yleisen historian professori Heikki Mikkeli.

Shortly in English: Science, arts, humanities – all the knowledge! The theme of the episode is knowledge and research at different times in different places. What is the history of knowledge and history of research? How has doing research changed? Where is the line between health and disease and who draws the line? The guest of the episode is professor Heikki Mikkeli, University of Helsinki.

Helsingin Sanomat julkaisi 3. huhtikuuta 2021 kiivasta keskustelua herättäneen pääkirjoituksen, jossa todetaan seuraavasti: ”Mitä kauemmas tieteen ytimestä edetään yhteiskunnallisille, humanistisille ja lopulta taiteellisille aloille, sitä vähemmän akateemisessa kilpailussa on empiriaa ja sitä enemmän ideologiaa.”

Martti Nissinen kirjoitti pääkirjoitukselle terävän vastineen, joka julkaistiin Helsingin Sanomissa 5. huhtikuuta. Nissisen kirjoituksessa puolestaan todetaan: ”Tieteen ytimessä uskotaan olevan jokin empiiristen faktojen todellisuus, joka käy sitä hämärämmäksi, mitä kauemmas siitä etäännytään. – – Tieteen ytimessä ei kuitenkaan ole empiria vaan tutkija, joka sitä tulkitsee. Faktat ja mittaustulokset eivät tarkoita mitään ennen kuin tutkija on antanut niille merkityksen ja kertonut, mitä johtopäätöksiä niistä pitäisi tehdä.”

Jaksossa keskustelemme Heikin kanssa tieteen historian näkökulmasta, onko tieteen ylintä olemassa ja tieteenalojen keskinäisestä arvottamisesta tulisi ajatella. Mielestäni Heikki tiivisti hienosti, että ”meillä ei ole mitään tieteen ydintä”, vaan että ”meillä on eri tieteitä, joita tekevät eri henkilöt ja joilla on eri päämääriä”. Heikki muistuttaa, että ”empiria ei ole tae siitä, että luonnontieteet olisivat jotenkin tieteellisempiä”.

Jakson menneisyyden jälki johdattaa meidät jakson lopulla pohtimaan, miten tietoa on sovellettu terveyden ja sairauden määrittämisen suhteen. Kenellä on valtaa vaikuttaa siihen, mikä lasketaan terveydeksi ja mikä sairaudeksi?

Menneisyyden jälki kuvailee jälkeenpäin kerättynä kertomuksena 1600-luvun ruttoepidemiaa, mutta sen sisältämä hedelmällinen kuvailu sopisi yhtälailla 2020-luvun koronapandemian kuvailuun. Menneisyyden jälki sisältää huomioita asenteesta kulkutautia kohtaan, taudin lievenemisestä ja pahenemisesta sekä ihmisten rajoitetuista toimintamahdollisuuksista kulkutautitilanteen vallitessa. Tätä kautta pohdimme, miten olisi lääketieteellisen tiedon ja tutkimuksen lisäksi tärkeää tarkastella myös koronaa kulttuurisena ilmiönä, jolloin voimme ymmärtää, miksi ihmiset toimivat koronapandemian aikana kuten toimivat tai miten ihmiset asennoituvat taudin hillitsemisen suhteen.

Lääkärit vastustivat kaikin voimin ihmisten harkitsematonta asennetta ja julkaisivat painettuja ohjeita, joita levitettiin ympäri cityä ja esikaupunkeja ja joissa asukkaita kehotettiin taudin lievenemisestä huolimatta pysymään varuillaan ja noudattamaan äärimmäistä varovaisuutta elämäntavoissaan, ja heitä peloteltiin vaaralla, että tauti voisi palata entiselleen koko kaupunkiin ja että sellainen uusiutuminen voisi olla kohtalokkaampaa ja vaarallisempaa kuin koko aiempi vitsaus… Mutta siitä ei ollut mitään hyötyä: huimapäät olivat niin haltioissaan ja ikionnellisia nähdessään viikkotaulukoissa tapahtuneen valtavan laskun, että eivät ottaneet kuuloonkaan uusia uhkia eivätkä uskoneet mihinkään muuhun kuin että katkera kuolema oli väistynyt; heille oli yhtä turha puhua kuin itätuulelle. Niinpä he avasivat puotinsa, kulkivat kaduilla, tekivät kauppoja ja keskustelivat kenen tahansa tielleen osuneen kanssa, oli asiaa tai ei, tiedustelematta toisen terveydentilaa tai edes pelkäämättä tartuntaa, vaikka tiesivät ettei toinen ollut terve. Tämä tyhmänrohkea, harkitsematon käytös ajoi hautaan lukuisia ihmisiä, jotka aiemmin olivat suurta huolellisuutta ja varovaisuutta noudattaen sulkeutuneet taloihinsa ja niin sanotusti eristäytyneet muusta maailmasta ja siten Jumalan armosta säilyneet hengissä koko kulkutaudin ajan.

Daniel Defoe kirjassaan Ruttovuosi, 1722

Käsittelemme jaksossa myös tieteen historian ja tiedon historian eroavaisuuksia. Tieteen historialla tarkoitetaan koottuja ajattelujärjestelmiä tai vastaavia kokonaisuuksia, joissa pyritään Heikin mukaan ratkaisemaan systemaattisesti ongelmia tai avaamaan uusia maailmankaikkeuden osia. Tiedon historia on puolestaan viimeisen 10 vuoden aikana noussut enemmän tutkimussuuntauksena esiin. Sillä viitataan laajempaan merkityksen antoon ja ymmärrykseen siitä, että yhteiskunnassa on ollut hyvin laajasti monenlaista tietoa. Arkisena esimerkkinä tiedon historiasta toimii esimerkiksi ruokareseptien tai vaatteiden valmistukseen liittyvä tieto ja niiden historiallinen ulottuvuus.

Tässä jaksossa opit, mitä tutkittu tieto tarkoittaa ja miten tiedettä on tehty eri aikoina. Jaksossa keskustellaan, millä tavoin tieteen tekeminen on muuttunut aikojen saatossa ja miten keskusteluun ”tieteen ytimestä” tulisi tulkita. Käsittelemme tutkittua tietoa myös terveyden näkökulmasta: kuka määrittää rajan terveyden ja sairauden välillä? Kuinka paljon keskustelu 1600-luvun rutosta ja 2020-luvun koronapandemiasta eroavat toisistaan?

Tutkitun tiedon teemavuosi on Opetus- ja kulttuuriministeriön, Suomen Akatemian ja Tieteellisten seurain valtuuskunnan yhteinen upea hanke vuodelle 2021, ja on kerrassaan hienoa olla podcastin kautta tässä mukana! Voit tutustua lisää teemavuoteen ja sen monipuoliseen ohjelmistoon osoitteessa tutkittutieto.fi.

Tervetuloa tutkitun tiedon ja Menneisyyden Jäljille!

Kirjallisuus:

Heikki Mikkeli: Kulkutaudit ennen ja nyt. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti. Vol 57, nro 2, 2020.

Helsingin Sanomat: ”Professorin kirja paljastaa vasemmistoradikaalien likaiset temput”. Julkaistu 3.4.2021. Luettu 14.4.2021.

Helsingin Sanomat: ”Yksikään tieteenala ei ole vapaa ideologiasta”. Julkaistu 5.4.2021. Luettu 14.4.2021.

Helsingin Sanomat: ”Yritin spekuloida pääkirjoituksessa sillä, miksi jotkut tieteet ovat alttiimpia ideologisille kiistoille kuin toiset – mutta epäonnistuin”. Julkaistu 14.4.2021. Luettu 14.4.2021.

Vybarr Cregan-Reid: Homo sapiens – Luotu liikkumaan (suom. Petri Ukskoski). Minerva. Helsinki 2019. Alkuperäinen teos Primate Change – How the World We Made Is Remaking Us (2018).