#19 Raskaus, synnytys ja äitiys 1800-luvun Britanniassa

15.9.202016.1.2023 julkaissut Lotta In History, Menneisyyden Jäljillä, PodcastEpisode 1 kommentti

Tässä jaksossa selvitämme, millaista oli synnyttää lapsi 1800-luvun maailmaan ja miten odottavan äidin terveydestä pidettiin huolta. Millä perustein lääkärit osasivat diagnosoida raskauden ja kuinka yleistä keskenmenot olivat? Kuinka monta lasta oli tavanomaista synnyttää ja miten aborttiin suhtauduttiin? Tutustumme myös erilaisiin neuvoihin ja ohjeisiin, joita odottavalle äidille annettiin esimerkiksi pukeutumisen suhteen. Entä kuinka raastava vastuu synnytyslääkärillä oli päättää lapsen mahdollisesta kuolemasta, jos synnytys ei edennytkään toiveiden mukaisesti? Jakson vieraana on Jyväskylän yliopiston väitöskirjatutkija Anna Niiranen, joka väittelee aiheesta tohtoriksi lokakuussa 2020.

Shortly in English: Expectant mothers, child birth and pregnancy – these are our themes for this episode! As natural as giving birth has always been, the historical research on this subject has not always been regarded relevant. (Soon to be) Dr. Anna Niiranen from University of Jyväskylä will share the light on the subject and its meaningfulness.

Historioitsijat ovat yksimielisiä siitä, että äitiyden merkitys on ollut suuri eri aikoina menneisyydessä. Myös 1800-luvulla äitiys oli hyvin keskeinen osa naisten elämää. Historioitsijat Pat Jalland ja John Hooper kuvaavat 1800-luvun äitiyttä naisen biologiseksi kohtaloksi ja naiseuden tärkeimpiä vaiheita ”puberteetiksi, äitiydeksi ja vaihdevuosiksi”. Heidän mukaansa naisen elämässä oli tärkeintä olla joko ”potentiaalinen, todellinen tai eläköitynyt äiti (potential, real or retired mother)”. Mutta millaista oli olla raskaana 1800-luvun Britanniassa?

Raskauden ja synnyttämisen historiaa ei ole aina nähty tutkimisen arvoisena, vaan kuten Anna huomauttaa, sitä on pidetty marginaalisena naisten historiana. Kuitenkin jos edes hetki mietitään sitä, miten tavanomaisesta ja keskeisestä asiasta elämän kannalta on kyse, on selvää, että aihe koskee kaikkia ihmisiä tavalla tai toisella.

Lähtöoletus 1800-luvun ideaalien ja normien mukaan oli se, että jokainen nainen halusi tulla äidiksi, mikä oli jossain vaiheessa todennäköistä ja oletettavaa erityisesti naimisissa olevien naisten osalta. Naiseutta pidettiin siis aina myös potentiaalisena äitiytenä. Mutta oliko raskaus aina toivottua ja odotettua vai joskus myös pelättyä?

Lääketiede on mennyt kahdessa sadassa vuodessa paljon eteenpäin myös raskauden seurannan ja synnytyksen turvallisuuden suhteen. Siinä missä 1800-luvulla raskauden todentaminen oli klassisten oireiden, kuten kuukautisten loppumisen tai aamupahoinvoinnin, varassa, on nykyään mahdollista seurata sikiön toimintaa 4D-ultraäänitutkimuksen ja sen mahdollistaman visuaalisen live-kuvan avulla.

Annan valitsema menneisyyden jälki kertoo suorasanaisesti, miten vaikeaa lääkärin työ raskauden diagnosoinnin suhteen oli. Lääkäri G. O. Heming totesi The Lancet -lehdessä seuraavasti kesäkuussa 1844:

Lääkärin ammatissa kenties mikään muu asia ei ole yhtä tärkeä kuin raskauden toteaminen. Lääkärin ammatilliselle maineelle voi koitua suurta vahinkoa raskauden väärästä diagnosoinnista. Mitä potilaaseen tulee, hänen kohtalonsa, maineensa ja jopa elämänsä voivat tämänkaltaisissa tapauksissa olla kiinni lääkärin näkemyksistä.
Raskauden tunnistamisessa ei tavallisesti ole suurempia vaikeuksia, mutta toisinaan vastaan tulee tapauksia, joissa diagnosointi on äärimmäisen vaikeaa. Tämä todennäköisimmin johtuu siitä, että tällöin useimmat raskauteen liittyvät tavanomaiset merkit puuttuvat melkein kokonaan. Näissä tapauksissa tilanteen hankaluutta lisäävät entisestään usein myös tutkittavan potilaan omat toiveet ja tuntemukset. Yksi pelkää olevansa raskaana, toinen taas toivoo olevansa; kolmas luulee olevansa sairas vaikka onkin raskaana, neljäs taas kuvittelee – kuten koko hänen lähipiirinsä – olevansa raskaana, vaikka kärsiikin sairaudesta. Naiset eivät halua uskoa sitä mitä pelkäävät ja luottavat siihen, mitä toivovat.”

Lääkäri G. O. Heming The Lancet -lehdessä kesäkuussa 1844. Suomennos: Anna Niiranen.

Raskauden diagnosoinnissa olivat pelissä sekä odottavan äidin elämä sekä lääkärin maine. Lapsi saattoi olla toivottu tai pelätty, ja väärän diagnoosin antaminen asetti lääkärin ammattitaidon kyseenalaiseksi.

Myös synnytyslääkärin tehtävä oli erittäin vaativa, sillä erityisesti aikana ennen turvallisia keisarinleikkauksia lääkärin tehtävänä oli päättää hengenvaarallisissa tilanteissa, missä kohtaa on aika pelastaa äiti ja saada lapsi kohdusta ulos ilman äidin hengen menetystä keinolla millä hyvänsä. Näitä keinoja käymme myös jaksossa läpi.

Kuuntelemalla jakson opit, millä tavoin raskaus, äiti ja synnyttäminen koskettivat naisten elämää 1800-luvun Britanniassa. Opit huomaamaan, miten aihe ei ole ainoastaan naisten historiaa, vaan ihmisyyden historiaa niin odottavien äitien kuin äitejä hoitavien lääkärien osalta.

Anna väittelee tohtoriksi Jyväskylän yliopistosta 9. lokakuuta 2020, ja väitöskirjan otsikkona on The Health and Happiness of the Expectant Mother”: Constructions of Pregnancy and Childbirth in British Medical Writings, 1840–1902.

Opettavaista kuuntelukertaa Menneisyyden Jäljille!

Kirjallisuus:

Anna Niiranen & Arja Turunen: Säädyllistä ja säädytöntä – Pukeutumisen historiaa renessanssista 2000-luvulle. SKS, Helsinki. 2019.

Anna Niiranen: The Health and Happiness of the Expectant Mother”: Constructions of Pregnancy and Childbirth in British Medical Writings, 1840–1902. Väitöskirja, Jyväskylän yliopisto 2020.

John Hooper & Pat Jalland: Women from Birth to Death. The Female Life Cycle in Britain 1830–1914. The Harvester Press Limited. Brighton 1986.

Kirsi Vainio-Korhonen: Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa – Seksityöläiset 1800-luvun alun Suomessa. SKS, Helsinki. 2018.