#156 Utopiayhteisöjä ja suomalaisten unelmia 1900-luvun taitteessa
Lotta Vuorio © 2026 All rights reserved
Löydät jakson myös Spotifysta ja iTunesista!
Keskustelemme jaksossa 1800- ja 1900-lukujen taitteen suomalaisten perustamista utopiayhteisöistä. Keskustelemme erityisesti kolmesta suomalaisten utopiayhteisöstä: Amurinmaalle perustetusta yhteisöstä, Kanadaan perustetusta Sointulasta sekä Neuvostoliittoon perustetusta Kommuuna Kylväjästä. Mikä motivaatio suomalaisilla oli lähteä ulkomaille rakentamaan utopiayhteisöjä? Minkälainen aatteellinen tausta utopiayhteiskuntien rakentamisessa oli? Entä minkälaiset ihmiset katsoivat parhaaksi lähteä Suomesta tavoittelemaan uusia unelmia? Jakson vieraana on museolehtori Hanna Yli-Hinkkala Työväenmuseo Werstaalta, joka on ollut mukana rakentamassa Utopian aika -museonäyttelyä.
*Jakso on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Työväenmuseo Werstaan kanssa. Museonäyttely Utopian aika on koettavissa Werstaalla 7. maaliskuuta 2027 asti.*
Jos saisit itsevaltiaasti päättää, miltä unelmiesi yhteiskunta näyttäisi, miltä se näyttäisi? Jos kuvittelen omaa unelmayhteiskuntaani, näyttäisi se tasa-arvoiselta, väkivallattomalta ja turvalliselta sekä siltä, että jokaisella on omaa osaamistaan ja toiveitaan vastaavaa merkityksellistä työtä. Unelmayhteiskunnassani vallitsisi rauha, ihmiset olisivat terveitä ja eläisivät pitkän, onnellisen elämän, ja elinolosuhteet olisivat ihmisarvoiset. Lisäksi toivoisin, että unelmayhteiskuntani ympäristö ja luonto voisivat hyvin samalla, kun olisi tilaa toteuttaa kestävää ja kulttuuritietoista rakentamista niin, että asuinalueet olisivat kauniita.
Aina saa unelmoida, mutta osaammeko unelmoida riittävästi tässä hetkessä? Aikoinaan jaksossa #48 keskustelimme tulevaisuuksista ja tulevaisuuden tutkimisesta asiantuntija ja tutkija Otto Tähkäpään kanssa, ja tuossa jaksossa Otto totesi seuraavasti: ”Jos katsoo ajankohtaista yhteiskunnallista keskustelua, niin kyllä toisenlaisista ja paremmista tulevaisuuksista puhuminen on tehty mahdottomaksi.” Tämä toteamus tuntuu edelleen ajankohtaiselta, sillä erilaisten globaalien kriisien keskellä tuntuu olevan vaikeaa ja ajoittain jopa naiivia haaveilla utopioista.
Työväenmuseo Werstaan uusin näyttely käsittelee utopiayhteisöjä, joita suomalaiset olivat mukana rakentamassa reilut 100 vuotta sitten. Suomalaisten perustamia utopiayhteisöjä oli kaikissa muissa maanosissa paitsi Etelä-Mantereella, ja suomalaisten utopiayhteisöjen tihentymiä oli Pohjois-Amerikan länsirannikolla, Kuuban alueella sekä Etelä-Amerikan kaakkoisosassa eli Argentiinan pohjoisosassa ja Paraguayn eteläosissa. Lisäksi Neuvostoliittoon perustettiin useita utopiayhteisöjä.
Yhteensä noin miljoona suomalaista muutti siirtolaisena pois Suomesta 1900-luvun taitteessa, ja heistä noin 4000 lähti utopiayhteisöihin. Isommassa kuvassa siirtolaisuus Euroopasta Amerikkaan oli muutenkin valtavan suurta samoihin aikoihin. Ihmisillä oli ympärillään esimerkkejä siitä, mitä voi itse tehdä vaikuttaakseen omaan tulevaisuuteensa.
Jakson menneisyyden jälki avartaa suomalaisten utopiasiirtolaisten näkymiä 1860-luvun lopussa, jolloin joukko suomalaisia matkasi Venäjälle Amurinmaalle perustamaan utopiayhteiskuntaa. Suomalaisten matka Amurinmaalle oli pitkä ja vaiherikas, ja lopulta utopiayhteisö pysyi vain noin vuoden päivät pystyssä. Tämä johtui yksinkertaisesti siitä, että suomalaisten rahat loppuivat kesken ja elämä kävi vaikeaksi, kun maanviljely ei sujunut yhtä helposti kuin toivoa olisi saattanut.
Kuten tunnettua, olemme Venäjän hallituksen meille myöntämillä varoilla hankkineet Bremerhavenista ensiluokkaisen kuparilla vahvistetun 129 lästin vetoisen tammiprikin. Olemme varustaneet sen kymmeneksi kuukaudeksi välttämättömillä elintarpeilla sekä välineistöllä valaanpyyntiin, hylkeenpyyntiin, kalastukseen, maanviljelykseen, erilaisiin käsitöihin ja muihin askareisiin. Tiedämme jo, mitä on olla myrskyssä. Koimme sen matkalla Helsingistä Lyypekkiin. Olemme sydämellisen kiitoksen velkaa höyrylaiva Alexanderin päällikölle, kapteeni Lönnbergille. Hän toimi myrskyisällä merellä humaanisti ja ystävilleen uskollisesti. Hän oli meille todellisen merimiehen mallina ja voitti ystävyytemme ja kiitollisuutemme. Kaikki on Kaitselmuksen kädessä. Menee sitten hyvin tai huonosti, emme milloinkaan unohda Sinua, rakas Isänmaa. Näit meidän syntyvän, kasvatit meidät ja jätämme Sinut nyt monin muistoin. Osa niistä on onnea, osa kärsimystä. Hyvästi, hyvästi!
Ote kirjeestä Emigranttien jäähyväiset, Helsingfors Dagbladissa 1. joulukuuta 1868
Suomalainen Amurin Siirtolaisten Yhtiö
Bremerhaven, 23. marraskuuta 1868
Motiivit lähteä Suomesta kurkottamaan onnea ja parempaa elämää utopiayhteiskunnissa olivat hyvin moninaiset. Suomi oli 1900-luvun taitteessa köyhä ja eriarvoinen maa – maata omistamattomien köyhien määrä kasvoi ja monien tulevaisuudennäkymät olivat heikot. Samaan aikaan kehittyvät kansalaisyhteiskunta yhdistyksineen ja kansalaisliikkeineen osoitti vuoden 1905 suurlakon tapaan, että yhdessä toimimalla on mahdollista saada aikaan muutosta.
Hanna toteaa jaksossa, että kaikki tämä yhdessä sai aikaan paljon liikettä teollistuminen ja kaupungistuminen huomioiden. Utopiasiirtolaisuus oli siis yksi osa yhteiskunnallista muutosta ja muovautumista. Monilla utopiasiirtolaisilla oli myös seikkailunhalua sekä pettymystä vallitseviin olosuhteisiin.
Utopiayhteisö määritelmänsä mukaisesti pohjautui ihmisyhteisöön, jonka jäsenet jakavat saman arvopohjan tai saman aatemaailman ja ovat sitoutuneet toimimaan sen mukaisesti. Olipa aate hengellinen, sosialistinen, kansallismielinen tai ekologinen, niin se toimi utopiayhteisön pohjana. On sinänsä luonnollista koota ryhmä samanhenkisiä ihmisiä utopiayhteisön taustalle, sillä kyllä me ihmiset nykyäänkin hakeudumme usein samanmielisten seuraan.
Samalla on muistettava, että utopiayhteisöjen historia kiinnittyy osaksi kolonialismin historiaan. Utopiayhteisöjen toiminta riisti usein paikallista luontoa sekä rikkoi esimerkiksi aiemmin alueella olevien ihmisten pyhiksi katsomia alueita. Utopiayhteisöt linkittyvät monilla tavoilla kolonialistisiin käytäntöihin ja ajatuksiin.
Jakson kuunneltuasi opit, mitä tarkoittaa utopiayhteisö ja miksi 1900-luvun taite oli kulta-aikaa utopiayhteiskuntien rakentamiselle. Ymmärrät myös, miten utopiayhteisöjen historia kiinnittyy osaltaan kolonialismin historiaan. Pääset lisäksi pohtimaan, tarvitsemmeko lisää utopistista ajattelua nykypäivässä.
Utopioita ja unelmia Menneisyyden Jäljillä!
Lähteet:
Työväenmuseo Werstaan nettisivut
Työväenmuseo Werstaan Utopian aika -näyttelytiedote
Teuvo Peltoniemi: Paratiiseja rakentamassa – Suomalaisten utopiayhteisöjen historiaa. SKS Kirjat. Helsinki 2024.
