#157 Tove Jansson, meri ja saaristoelämää
Lotta Vuorio © 2026 All rights reserved
Löydät jakson myös Spotifysta ja iTunesista!
Tässä jaksossa keskustelemme taiteilija Tove Janssonista sekä meren ja saariston merkityksestä eritoten suomalaiselle taitelijaelämälle. Pohdimme jaksossa, mikä merkitys merellä ja saaristolla oli Tove Janssonin elämässä perheen, sosiaalisten suhteiden ja taiteen näkökulmasta. Minkälaista saaristoelämä Pellingin saaristossa Porvoossa oli 1900-luvun alkupuoliskolta 1900-luvun myöhempiin vuosikymmeniin? Millä tavoin ympäröivä merellinen luonto inspiroi 1900-luvun taiteilijoita? Keskustelemme myös siitä, että osoittaako tämänkin jakson aihe sen, että kaikki historia on lopulta luonnonhistoriaa. Jakson vieraina ovat kulttuurihistorioitsijat Otto Latva ja Maarit Leskelä-Kärki Turun yliopistolta. Heidän teoksensa Meri ja Tove – Elämää saaristossa on tänä vuonna käännetty myös ruotsiksi Havet och Tove.
*Jakso on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Svenska Litteratursällskapetin kanssa.*


”Se mikä tekee tuollaisen pienen saaren niin haluttavaksi voi johtua ehkä siitä, että se on ehdottoman rajattu kokonaisuus. Oma pienoismaailmansa. Alue, jonka voi hallita katseellaan ja muistaa pienintä yksityiskohtaa myöten. Siellä ei tarvita siltoja eikä aitoja, meri sekä suojaa saarta että eristää sen. Mutta samalla meri on avoinna oleva mahdollisuus ulkomaailmaan, jos sitä haluaa. Oikeastaan aika ylpeä tapa elää. Antaa yksinäisyyden olla ylellisyyttä.” Näin viisaasti Tove kuvaa saariston ja meren merkitystä Ylen vuonna 1984 julkaisemassa dokumentissa Tove ja Meri. Suosittelen kaikkia tämän jakson kuuntelijoita myös katsomaan tuon dokumentin, jossa Toven oma ääni tulee kauniisti esiin.
Paikalla ja tilalla on väliä elämälle ja niille merkityksille, joita kokemuksillemme annamme. Toisin sanoen se, missä asiat tapahtuvat, on merkityksellistä. Näin ollen myös ympäröimämme luonto, kuten saaristo ja meri, ohjaavat tapaamme ajatella maailmasta ja itsestämme. On selvää, että Toven viettämä aika saaristossa ja meren äärellä ohjasi hänen ajatteluaan ja taiteen tekemistään.
Kirjassaan Meri ja Tove, joka on syksyllä 2026 ilmestynyt SLS:n ja Appellin kustantamana ruotsinnoksena Havet och Tove, Otto ja Maarit analysoivat Toven elämän, taiteen, meren ja saariston suhdetta. Otto ja Maarit kirjoittavat kirjassa, että ”Kulttuurihistorian näkökulmasta Tove kuitenkin asettuu osaksi tietyn ikäpolven taiteilijoita ja tiettyä taiteen tekemisen historiaa, missä merkitystä on niin taustalla, yhteiskuntaluokalla, varallisuudella kuin sukupuolellakin.”

Otto kuvaa jaksossa, miten meressä kiehtoo sen laajuus: se, että vastarantaa ei välttämättä näy. Meren laajuuteen voi kukin peilata omaa pienuuttaan. Niin 1800- kuin 1900-luvuilla Robinson Crusoe -romaani vaikutti siihen, miten meri nähtiin kiehtovana ja täynnä seikkailun mahdollisuuksia. Myös Tove Janssonin taiteessa ja suhtautumisessa mereen näkyi Robinson Crusoen vaikutus, Otto toteaa.
Maarit puolestaan taustoittaa jaksossa kesähuvila- ja mökkikulttuurin syntymistä 1900-luvun Suomessa. Saaristossa ympärivuotisesti asuvat ihmiset olivat tavallisia kalastajia ja maanviljelijöitä, joten heille saaristossa eläminen oli ihan tavallista työntäyteistä arkea. Sen sijaan taiteilijaperheillä ja yläluokkaisilla ihmisillä, jotka tulivat saaristoon lomailemaan, oli aikaa vapaampaan ajanviettoon. Tämä tarkoitti sitä, että esimerkiksi Janssonien perheellä oli aikaa käydä esimerkiksi seikkailuilla muilla saarilla sekä tehdä luovaa työtä.
Janssoneiden suhde mereen tiivistyy meren ihannointiin. Kalastajayhteisöiden silmissä eri näyttäytyi ympäristönä, jota tuli kunnioittaa ja ottaa vakavasti, sillä ei ollut mitenkään ennenkuulumatonta menehtyä merillä. Janssoneiden taiteilijaperhe puolestaan syöksyi merta ja myrskyä kohti niitä romantisoiden, mikä näkyy esimerkiksi Muumipapan ja Muumipeikon hahmoissa. Myrskyn teema näkyy myös jakson menneisyyden jäljessä.
Sitten saapui ulapalta ensimmäinen kevätmyrsky, lämmin, voimakas tuuli. Lumi oli jo raskasta ja haurasta, suuret lumilevyt humahtelivat oksilta myrskyävässä metsässä ja moni oksa katkesi kesken vapautumisensa. Koko metsä oli täynnä liikettä. Anna meni illalla talon taakse puiden alle, seisoi kauan hiljaa ja kuunteli. Ilmassa oli voimakasta levottomuutta niin kuin aina maiseman valmistautuessa kevääseen. – Puiden liikkeistä syntyi tuulen rynnäkössä ääniä, musiikkia ja etäisiä huutoja. Anna nyökkäsi itsekseen: pitkän kevään alkuhetki oli läsnä.
Tove Jansson, Kunniallinen petkuttaja vuodelta 1982
Otto tiivistää jaksossa, että lukemalla laajasti Toven kaunokirjallisia tekstejä saadaan palasia hänen suhteestaan ympäröivään luontoon, ympäristöön, eläimiin ja kasveihin. Hänen taiteessaan näkyy, miten Tove tarkkaili ympäristöään ja ympärillä olevia ihmisiään, fiktioiden kokemaansa taiteeseensa.
Kysyin jakson lopulla siitä, että onko tosiaan niin, että Tove Janssonin taiteen sekä saaristoelämän tutkiminen paljastaa sen, että kaikki historia on pohjimmiltaan luonnonhistoriaa. Otto ja Maarit vastasivat kysymykseeni myöntävästi korostaen sitä, miten historiankirjoituksen ihmiskeskeinen perinne on vain yhtenä aikana rakentunut perinne.
Kun tarkastelemme historiaa siitä näkökulmasta, että ihminen on yksi eläimistä ja että ihminen elää jatkuvassa vuorovaikutuksessa luonnon kanssa, luontoa ei saa mitenkään pois historiankirjoituksesta. Otto korostaa suorastaan, että jos tietoisesti yritämme kertoa vain ihmisten tarinaa, niin lopulta huijaamme vain itseämme.

Jakson kuunneltuasi huomaat, miten monin tavoin Janssoneiden perheen elämä Pellingin saaristossa on muokannut Tove Janssonin elämää ja taidetta. Ymmärrät myös, miten saaristoelämä on kulttuurihistoriallisesti rakentanut suomenruotsalaisuutta ja miten ylipäätään saaristoelämä on muuttunut 1800-luvun ja 1900-luvun aikana.
Merelle ja saaristoon Menneisyyden Jäljille!
Lähteet:
Otto Latva ja Maarit Leskelä-Kärki: Meri ja Tove – Elämää saaristossa. John Nurmisen säätiö. 2022.
Otto Latva ja Maarit Leskelä-Kärki: Havet och Tove – Livet i skärgården. Ruotsinkielinen käännös Pia Perokorpi. SLS & Appell. 2026.
Tove Jansson: Kesäkirja. WSOY. 1972.
Tove Jansson: Kuuntelija. 1972.
Tove Jansson: Kunniallinen petkuttaja. 1982.
Tove Jansson: Kivipelto. 1984.
Arvid Lydecken: Sininen saari. Otava. 1921.
Yle Areena: Tove ja meri. Dokumentti julkaistu alkujaan vuonna 1984, uudestaan Yle Areenaan 8.9.2025.