#99 Euroopan yhdentyminen ja suomalaisten muuttuva identiteetti
Lotta Vuorio © 2024 All rights reserved
Löydät jakson myös Spotifysta, iTunesista ja Google Podcastista!
Jaksossa pohdimme Euroopan yhdentymistä 1990-luvulla ja suomalaisten suhtautumista tähän yhdentymiseen. Jakso on kolmas kaupallinen yhteistyöjakso Himmeä voitto? Kylmän sodan jälkeinen kokemushistoria Suomessa 1989–1995 -tutkimushankkeen kanssa, ja tarkoituksena on ikään kuin samalla vetää yhteen ajatuksia yhteistyöjaksojen #97, #98 ja #99 teemoista. Miltä ajatus ideaalista ja monikulttuurisesta Euroopasta kuulosti ihmisille, jotka olivat menettäneet laman myötä työnsä ja tulonsa? Oliko Euroopan Unioni jokaisen suomalaisen mielestä hyvä idea? Synnyttikö pyrkimys eurooppalaistumiseen vastailmiönä suomalaisuuden voimakkaan kansallisromanttisen vaalimisen? Jakson vieraina ovat Himmeä voitto? -tutkimushankkeen johtaja ja historian dosentti Tuomas Tepora sekä hankkeessa työskentelevä tutkijatohtori Sinikka Selin Tampereen yliopistosta.
Tuomas on todennut, että ”1990-luvun alun aikalaiskokemuksissa korostuivat epävarmuus ja tunne liminaalisuudesta eli välitilasta. Jotakin oli murtunut, mutta tulevaisuus tarjosi sekä toiveita että pelkoja, muttei helppoja ratkaisuja.
Shortly in English: How Finnish people thought about applying to European Union in the 1990s? How did Finnish identities change at the same time when the Soviet Union collapsed and Europe was transforming into a more coherent union? Historians Tuomas Tepora and Sinikka Selin will answer these topics in this episode.
*Kaupallinen yhteistyö Himmeä voitto? Kylmän sodan jälkeinen kokemushistoria Suomessa 1989–1995 -tutkimushankkeen kanssa.*
Missä menevät Euroopan rajat? Mitkä tekijät yhdistävät eurooppalaisia valtioita? Tulisiko Euroopan yhdentyä taloudellisesti ja poliittisesti, entä kulttuurisesti? Näitä kysymyksiä pohditaan varmasti nykyäänkin, mutta niitä pohdittiin myös Suomessa 1990-luvulla.
Jakso vetää yhteen mielenkiintoisella tavalla tämän kolmen jakson yhteistyön antia. Siinä missä jaksossa #97 keskustelimme 90-luvun lamasta Suomessa ja jaksossa #98 uusisänmaallisuudesta, mietimme tässä jaksossa, miten lama, uusisänmaallisuus ja Euroopan yhdentyminen liittyivät toisiinsa. Samalla vedämme lankoja yhteen myös nykypäivää ajatellen. On kiintoisaa pohtia, miten viime vuosien keskustelu Naton jäsenyydestä vertautuu 1990-luvun EU-keskusteluun.
Samalla keskustelemme jaksossa erilaisista muutoksista suomalaisten identiteetistä erityisesti omaa menneisyyttä koskien. Tämän keskustelun yksi ruumiillistuma oli vuoden 1994 keskustelu nykytaidemuseo Kiasman rakentamisesta Mannerheimin patsaan viereen Helsinkiin. Nykytaide leimattiin edustamaan juurettomuutta ja historiattomuutta, kun taas Mannerheimista ja hänen patsaastaan kiillotettiin itsenäisyyden ikiaikaisten arvojen ilmentymä. Alla oleva Kari Suomalaisen pilapiirros tuo esiin tuon keskustelun näkökulmaa.
Jaksossa luetaan ääneen kolme erinomaisen viihdyttävästi kirjoitettua tekstiä, joista alla oleva valittiin jakson menneisyyden jäljeksi. Tekstit on poimittu Euroopan kulttuurisäätiön Suomen osaston vuosittain 1990–1993 järjestämän, lapsille ja nuorille suunnatun kirjoituskilpailun vastauksista.
Suomalaiset kävivät 1990-luvulla keskustelua siitä, että olemmeko Suomessa eurokelpoisia. Tuomas kuvailee, että kun tähän liittyviä aineistoja lukee jälkikäteen, niin se on vaivaannuttava keskustelu seurata. Tämä siitä syystä, että keskustelussa usein jo oletuksena leimataan suomalaiset takapajuisiksi perämetsäläisiksi, joita ei mitenkään voi asettaa samalle viivalle Euroopan sivistyneiden kansojen vierelle.
Kirjoituskilpailun teksteissä otetaan rohkeasti kantaa sen puolesta, että suomalaisten pitäisi itsehäpeän sijasta uskoa itseensä ja kohottaa itsetuntoaan.
Suomella ei ole varaa jäädä hiertymään EY:n ja Neuvostoliiton välimaastoon. On seisottava omilla jaloilla riippumattomina Moskovasta, vaikka aluksi vähän horjuttaisikin. Suomalaiset on paljastettu varsinaisiksi nurkkapatriooteiksi. Itkemme kulttuurimme menetystä jo ennakkoon. Suomalaisten pelot piilevät saunaa ja sisua syvemmällä. Kyse on kansallisen itsetunnon puutteesta. On uskottava itseensä ja uskallettava markkinoida suomalaisuutta. Emmehän halua jäädä Euroopan tähtien varjoon.
Tyttö, lukion 2. luokka, Hyvinkäällä vuonna 1991
Kansainvälisyyttä koskevissa keskusteluissa 1990-luvulla kansainvälisyys välittyi nimenomaan Euroopan ja sen yhdentymisen kautta. Tämä näkökulma hallitsi keskustelua sen sijaan, että oltaisiin keskusteltu esimerkiksi globaalista maailmankansalaisuudesta.
Rivien välistä välittyi Tuomaksen ja Sinikan mukaan pohdintaa siitä, että onko Eurooppa enemmän aate vai maantieteellinen paikka. Suomalaisille se oli enemmän paikka, mihin mennään ja missä Suomi ei oikeastaan ihan ole. Euroopan rajoja ja merkitystä on pohdittu niin pitkään kuin Euroopasta on puhuttu, ja uskallan väittää, että näin tulee jollain tasolla aina olemaan.
Jaksoa kuuntelemalla opit, mitä Euroopan yhdentyminen tarkoitti niin kulttuurisesti kuin konkreettisesti 1990-luvun Suomessa. Kuulet pohdintaa siitä, millä tavoin suomalaiset määrittivät itseään suhteessa Eurooppaan ja omaan käsitykseen itsestään.
Suomen suuntana Eurooppa Menneisyyden Jäljillä!
Lähteet:
Tuomas Tepora: ”Himmeä voitto? 1990-luvun alun murros Suomessa”. Julkaistu SKS:n Vähäisiä lisiä –blogissa 25.11.2022. Luettu 20.11.2023.
Tuomas Tepora: ”Himmeä voitto? Kylmän sodan jälkeinen kokemushistoria Suomessa”. Politiikasta.fi, julkaistu 28.2.2022. Luettu 20.11.2023.
Yle Areena: ”9. Kun Suomi livahti länteen”. Julkaistu osana Politiikka-Suomi -dokumenttisarjaa 25.10.2021. Katsottu 20.11.2023.
LOTTA VUORIO 