#95 Keskiajan sodankäyntiä ja tappavan väkivallan historiaa

12.12.202312.12.2023 julkaissut Lotta In History, Menneisyyden Jäljillä, PodcastEpisode, Podcasting, Yhteistyö Jätä kommentti

Jaksossa käsitellään sodankäyntiä ja tappavaa väkivaltaa keskiajalla. Vaikka jakson ajanjaksona on keskiaika, peilaamme keskustelussa olevia näkökulmia myös nykypäivään. Minkälaista sodankäynti oli keskiajalla ja mitä yhteistä nykypäivä ja keskiajan sodankäynnissä on? Miksi ihminen sotii ja pystymmekö koskaan elämään maailmassa, jossa ei olisi sotia? Jakson vieraana on historioitsija Juho Wilskman, joka on väitellyt keskiajan sodankäynnistä hänen kirjoittamansa kirjan (Sota keskiajalla, Atena Kustannus 2023) ytimekkään nimen mukaisesti.

Shortly in English: Why do we have wars? What is a war and how has the nature of warfare changed from Middle Ages to this day? These questions are answered by historian Juho Wilskman who has studied warfare in Middle Ages as long as he remembers.

*Jakso on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Atena Kustannuksen kanssa.*

Tässä jaksossa pääsemme yhdistämään kaksi teemaa, joista toinen on tietoisesti ollut hieman vähemmällä huomiolla podcastissa ja toinen vain sattumoisin vähemmällä huomiolla.

Keskiaika on ollut selkeästi aikakautena vähemmistössä jaksotarjonnassa, mikä ei ole ollut tietoinen valinta. Onkin hienoa, että tämä ajanjakso pääsee jaksossa esille. Sota-aiheita on ollut taas tietoisesti podcastissa vähemmän, ja tämä on toinen podcastin jakso, jossa sota-aihetta käsitellään. Jaksossa #84 käsittelimme kylmän sodan kokemushistoriaa, ja tässä jaksossa menemme suoraan itse sodankäynnin pariin.

Jaksoon löytyi kiinnostava näkökulma, joka ei keskity niinkään itse sodankäyntiin tai sotiin tapahtumahistoriana. Sen sijaan jaksossa pohditaan, mitä sota on ja miksi ihminen sotii. Sodat ja tappava väkivalta ovat valitettavasti yksi niin menneisyydessä kuin nykyisyydessä läsnä oleva asia, ja myös tätä puolta ihmiselämässä on hyvä ymmärtää kaikessa väkivaltaisuudessaan.

Juho onnistuikin jaksossa hyvin tuomaan esiin esimerkiksi yhteneväisyyksiä nykypäivän ja keskiajan sodankäynnin välillä. Kun tunnemme menneisyyden sodankäynnin luonnetta, ymmärrämme kenties paremmin asioita, joita tässä päivässä ympärillämme näemme esimerkiksi uutisissa. Ainakin itselläni on syntynyt tarve tällaiseen pohdintaan viimeisten vuosien aikana, kun sota on tullut lähemmäs niin maantieteellisesti kuin median välityksellä kuin aiemmin oman elämäni aikana.

Sotaa ja sodankäyntiä voidaan kuvailla monin eri tavoin, mutta tämä Juhon valitsema menneisyyden jälki on ensi kertaa kuultuna huomiota herättävä kuvaus sodasta. Menneisyyden jäljessä verrataan nimittäin sotaa ranskalaiseen andouille-makkaraan.

Englannin kuningas Henrik V:n väitetään siis esittäneen alla olevan vertauksen yhteydessä, jossa hän perusteli siviilikohteiden polttamista sodan yhteydessä. Juho toteaa jaksossa, että ”sillä, kai se on makukysymys, että haluaako sen makkaran sinapilla ja haluaako polttaa sodan yhteydessä siviilikohteita”.

Sota ilman tulta ei merkitse mitään, ei enempää kuin andouille-makkara ilman sinappia.
«Guerre sans feu ne valoit rien, non plus que andouilles sans moustarde.»

Jean Juvénal des Ursins teoksessaan Kaarle VI:n historia, jossa hän väittää Englannin kuninkaan Henrik V:n sanoneen näin 1400-luvulla.

Nykypäivänkin uutisia lukiessa suurin huoli ja murhe syntyy monille – myös itselleni – siitä, mitä siviiliväestölle, kaupunkien infrastruktuurille ja esimerkiksi sairaaloille ja kouluille käy. Kysyinkin jaksossa Juholta, että onko suhtautuminen sodan vaikutuksesta siviiliväestöön muuttunut vuosisatojen aikana.

Juho kertoo jaksossa, että eri aikoina on ollut erilaisia periaatteita sitä koskien, että siviiliväestöä tulisi varoa sodankäynnin aikana. Keskiajan jälkeen myöhemmin 1700-luvulla esimerkiksi niin sanottujen kabinettisotien aikana oli julkilausuma siitä, että siviiliväestöä ei saa häiritä. Nämä periaatteet eivät kuitenkaan usein toimineet käytännössä.

Keskiajan sodankäynnin luonteelle oli keskeistä alueiden hävittäminen, koska sotajoukkojen tuli elää maasta. Tällä tarkoitetaan sitä, että ruokakuljetus ja sotajoukkojen ylläpito olivat logistisesti erittäin haastavia, minkä vuoksi sotajoukot muonittivat itsensä usein ryöstämällä ja sen jälkeen alueet tuhoamalla. Lisäksi keskiajalle oli tyypillistä se, että sotilaat saivat palkkionsa ryöstösaaliista.

Jos sotajoukot elivät pitkään jollain alueella, niin ruuasta tuli väistämättä pulaa. Tämä johti usein väkivaltaisiin ryöstöihin. Juho toteaakin, että siellä missä on nälänhätää, niin aseellinen henkilö on se, joka kuolee nälkään viimeisenä.

Alueet tuhoamalla voitiin taas pakottaa vastapuoli sotaan mukaan tai antautumaan. Tällä vietiin myös taloudellinen pohja vastapuolelta. Jakson aiheet ja näkökulmat ovat valtavan surullisia ja niitä on lopulta todella vaikea edes käsittää. Tämänkaltaisten periaatteiden ymmärtäminen on kuitenkin tärkeää, kun pohdimme sotia niin menneisyydessä kuin nykyisyydessä.

Jaksoa kuuntelemalla opit, mitä sodankäynnin historiassa tutkitaan ja miten sodankäynti menneisyyden näkökulmasta määritellään. Opit myös ymmärtämään, miksi menneisyydessä oli vaikeaa välttää vaikutuksia siviiliväestöön ja mitä yhteistä nykypäivän ja keskiajan sodankäynneissä on. Kuulet myös Juhon näkemyksen siitä, onko mahdollista saavuttaa rauhanomaista maailmaa, jossa ei olisi sotia.

Sotia ja toiveita rauhasta Menneisyyden Jäljillä!

Lähteet:

Juho Wilskman: Comparing Military Cultures : Warfare in the Aegean Region from the Fourth Crusade to the Early Fifteenth Century. Väitöskirja Helsingin yliopisto, 2021.

Juho Wilskman: Sota keskiajalla. Atena Kustannus, 2023.

Jaakko Tahkokallio: Pimeä aika – Kymmenen myyttiä keskiajasta. Gaudeamus, 2019.

The Morgan Library & Museum: ”The Crusader Bible”. Luettu 10.12.2023.