#93 Tehtaita, piippumuistoja ja teollisuusarkeologiaa


Menneisyyden Jäljillä – #93 Tehtaita, piippumuistoja ja teollisuusarkeologiaa
Lotta Vuorio © 2023 All rights reserved 
Löydät jakson myös Spotifysta, iTunesista ja Google Podcastista

Jaksossa keskustelemme suomalaisista tehdaspiipuista ja näihin piippuihin liittyvistä muistoista. Keskustelemme jaksossa, minkälaisia muistoja piippuihin liittyy, missä päin Suomea tehdaspiippuja löytyy edelleen ja mitä on teollisuusarkeologia. Pohdimme myös menneisyyden ja nykyisyyden suhdetta sen kautta, miten piippujen merkitys on muuttunut ja miten tehdasalueet ovat voineet saada täysin uusia käyttötarkoituksia ja merkityksiä. Jakson vieraina on Piippumuistoja-tutkimushankkeen parissa työskentelevä kaksikko, Oulun yliopiston yliopistotutkija Tiina Äikäs sekä Oulun yliopiston tutkijatohtori Oula Seitsonen. Jakso on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Koneen Säätiön rahoittaman ja Oulun yliopiston koordinoiman Piippumuistoja-hankkeen kanssa.

Shortly in English: Is there a factory pipe in your home town? When was it built and what for? Is there any use for that pipe or factory and its surroundings nowadays? In this episode, we will talk about the memories regarding Finnish factory pipes together with university researcher Tiina Äikäs and researcher Oula Seitsonen, University of Oulu.

*Jakso on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Piippumuistoja-tutkimushankkeen kanssa.*

Piippumuistoja-tutkimushanke järjestää päätösseminaarin nimeltä Tiedettä, taidetta ja tarinoita – Piippumuistoja-hanke huipentuu perjantaina 1.12.2023 klo 14–18:30 Tampereella, Työväenmuseo Werstaalla. Tapahtuma on ilmainen mutta vaatii rekisteröitymisen, lisätietoja tapahtumasta ja rekisteröitymisestä löydät täältä.

Onko sinun kotikaupungissasi vanhaa, kenties käytöstä poistunutta tehdasta ja tehdasta komistavaa piippua? Muutin kesän lopussa Tampereelle asumaan, ja täällä yksi selkeä, keskellä kaupunkia oleva maamerkki on Finlaysonin punatiilinen tehdaspiippu. Finlaysonin piippu on korkeudeltaan 65 metriä ja rakennettu vuonna 1899 Siperia-rakennuksen yhteyteen, jolloin tehtaalla oli 3 300 työntekijää. Puuvillatehtaan työntekijöiden arki eteni kirjaimellisesti tehtaan pillin mukaan, kun tehtaan pilli soi ensimmäisen kerran aamulla puoli viiden aikaan.

Vaikka nykyisin pystyssä oleva vanha tehdaspiippu ei kaikissa kaupungin asukkaissa herättäisikään ajatuksia tai vahvoja tunteita, on piipuilla useissa kaupungeissa ja yhteisöissä identiteettiä ja muistoja ylläpitävä rooli. Tiina on todennut, että ”Paikallisen kautta teollisuusarkeologia voi ottaa kantaa myös laajempiin kysymyksiin muun muassa maiseman muutoksesta teollistumisen ja teollisen toiminnan loppumisen myötä sekä kestävästä kulttuuriperinnön käytöstä”.

Yksi nykypäivässä elävä piippumuisto on Iin Piippurock, joka järjestetään Rantakestilässä, Yksi nykypäivässä elävä piippumuisto on Iin Piippurock, joka järjestetään Rantakestilässä.

Tehtaiden piiput ovat siis olleet eri tehdaskaupunkien arjessa keskeisessä asemassa niin arjen rytmittämisen, teollisuuden, työllisyyden kuin ympäristön ja kaupunkimaiseman näkökulmista. Vanhojen tehdaspiippujen merkitys on kuitenkin muuttunut vuosikymmenien aikana. Siinä missä tehdaspilli kutsui sata vuotta sitten työläisiä töihin, on moni piippu nykyisin maamerkin asemassa tai kenties jopa unohdettuna osana maisemaa.

Pohdimme jaksossa sitä, miten piipun huomaa parhaiten silloin, kun se poistuu maisemasta. Jakson menneisyyden jälki kuvastaakin pohdintaa siitä, mikä vanhan piipun merkitys nykypäivässä voi olla ja minkälaisia ajatuksia herättää idea siitä, jos piippu kaadettaisiin.

Menneisyyden jälki on hankkeessa työskentelevän taiteilijan Suvi Nurmen käsialaa. Suvi kokoaa yhteen tekstejä hankkeen aikana kerättyjen muistojen pohjalta. Tämä ote kokoaa yhteen useita osuvia huomioita piipuista ja piippumuistoista.

Yhteen aikaan puhuttiin, että piippu pitäisi kaataa.
Että se on vaaraksi, kun ihmiset kulkee siellä.
Että se olisi parempi kaataa ja että se on vinossa.
Sehän on vähän vinossa, mutta ei paljon.
Yhtään ei ole lisää kaatunut ainakaan silminnähden.
Onko sitä kukaan käynyt mittaamassakaan?
Hyvä, että silloin ei tullut kaadettua, kun siitä oli puhe.
Sitten se vain unohtui. Hyvä, että unohtui.
Se on iso maisemallinen tekijä. Maamerkki.
Veneellä kun tulee, se näkyy kauas.
Toivotaan, että se pysyy pystyssä.

Katkelma Piippumuistoja -tutkimushankkeen aikana kerätystä haastatteluaineistosta, vuodelta 2023

Mielestäni jakson yksi kiinnostavimmista oivalluksista oli se, kun pohdimme tutkimuskohteen tai tutkimusympäristön tarkastelua ja sen merkitystä tutkimuksessa. Mitä väliä sillä on, että tutustumme esimerkiksi vanhoihin tehtaisiin ja niiden piippuihin paikan päällä, jos haluamme oppia niiden menneisyydestä?

Tiina ja Oula totesivat, että arkeologit haluavat aina päästä kokemaan itse tutkimuksen alla olevan kohteen. Ehdotin itse jaksossa, että esimerkiksi valtavan korkean piipun juuressa seisoskellessa tajuaa vasta, että miten isosta rakennelmasta on kyse – siten voi vain arvailla, miltä 1900-luvun alun ihmisestä on esimerkiksi tuntunut nähdä noin iso rakennelma ja miten se on vaikuttanut elettyyn ympäristöön ja maisemaan.

Oula jatkoikin, että piippuja onkin verrattu kirkkoihin, koska niiden suuruus saa ihmisen kokemaan itsensä pieneksi. Tämä oli mielestäni erittäin kiinnostava havainto.

Jakson kuunneltuasi opit havainnoimaan kotikaupungissasi tai muissa kohteissa sijaitsevia vanhoja tehtaiden piippuja ja pohtimaan niiden merkityksiä. Opit myös, mitä tarkoittaa teollisuusarkeologia ja mitä materiaalisen ympäristön tutkimuksella tavoitellaan.

Piippumuistojen pariin Menneisyyden Jäljille!

Lähteet:

Purua & porua -nettisivut (sivu Piippumuistoja-hankkeesta)

Finlayson -nettisivut

Eerika Koskinen-Koivisto: ”Piippumuistoja-hanke tutkii teollista kulttuuriperintöä – tallenna muistosi karttapalveluun”. Agricola Humanistiverkko, julkaistu 9.3.2021.

Marika Hyttinen: Ajan multaamat muistot : historiallisen arkeologian tutkimus Oulun Pikisaaren pikiruukista, ruukkiyhteisöstä ja maailmankuvasta 1640-luvulta 1890-luvulle. Väitöskirja, Oulun yliopisto, 2021.

Tiina Äikäs: ”Uusia näkökulmia teollisuusarkeologiaan Suomessa”. Tek­niikan Waiheita 39, no. 3(2021): 4–6.

Tiina Äikäs: ”Teollisuusyhteisön arki lapsen silmin”. Muinaistutkija, 4/2020.

Tiina Äikäs & Anneli Meriläinen-Hyvärinen: ””Että sille ei koskaan tehtäis mittään”: Sahasaari paikkaan kuulumisen kohteena”. Teoksessa Memory of the Future: Juhlakirja Timo Ylimaunulle, sivut 46–53 (toim. T. Matila, M. Hyttinen, R. Nurmi & T. Kallio-Seppä). Oulun yliopisto, 2023.

Tiina Äikäs & Tiia Ikonen: ”Public archaeology and archaeologists as a part of the heritagization of northern industrial sites”. Fennoscandia archaeologica XXXVII: 197‒203, 2020.

Jätä kommentti