#71 Köyhäintaloja ja sosiaalinen liikkuvuus 1800-luvun Suomessa

Menneisyyden Jäljillä – #71 Köyhäintaloja ja sosiaalinen liikkuvuus 1800-luvun Suomessa
Lotta Vuorio © 2023 All rights reserved
Löydät jakson myös Spotifysta, iTunesista ja Google Podcastista!

Tässä jaksossa keskiössä ovat 1800-luvun Suomen säädyttömät eli ihmiset, jotka eivät mahtuneet mihinkään säätyyn. Pohdimme, keitä säädyttömät ihmiset olivat ja minkälainen mahdollisuus sosiaaliseen liikkuvuuteen oli 1800-luvun Suomessa. Entä mikä oli köyhäintalo ja ketkä siellä asuivat? Minkälaisia tarinoita löytyy köyhäintaloista ja niiden johtajista löytyy? Missä arkisissa asioissa köyhyys näkyi? Minkälaisia haasteita yksittäinen perhe saattoi kohdata? Jakson vieraana on akatemiatutkija Johanna Annola, joka on kirjoittanut teoksen ”Säädyttömät – Perheet ja murros pitkällä 1800-luvulla”. Kirjan on kustantanut Vastapaino, jonka kanssa tämä jakso on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä.

Shortly in English: The first episode of this year explores the world of 19th century Finnish people who did not belong to any classes. How did these people end up outside of the classes? The guest of the episode is historian Johanna Annola.

*Jakso on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Vastapainon kanssa.*

Podcastin neljäs vuosi pyörähtää käyntiin tällä jaksolla, ja tämä on kyllä hurja ajatus! Historiantutkijallekin on yllättävää, miten nopeasti aika juoksee, ja kiitänkin kaikkia kuulijoita siitä, että olette menossa mukana.

Vuosi käynnistyy heti mielenkiintoisella jaksolla, vieläpä yhteistyössä Vastapainon kanssa. Kuten olen maininnut aiemmin, kaupalliset yhteistyöt tarjoavat todella tärkeää kaupallista tukea, jotta podcastia on mahdollista tehdä pitkäjänteisesti. Kiitos siis Vastapainolle sekä nyt etukäteen jo kaikille muille yhteistyökumppaneille, joiden kanssa vuonna 2023 tulen tekemään yhteistyötä!

Tämä jakso paikkaa sitä samaa vinoumaa, mitä jakso numero #68 osaltaan teki. Olen huomannut, että 70 jakson aikana iso osa jaksoista on keskittynyt menneisyyteen ylä- tai keskiluokan näkökulmista. Olenkin iloinen siitä, että käsillä on jälleen jakso, joka käsittelee köyhyyttä ja tarjoaa siten luokkaan nähden erilaisen näkökulman menneisyyteen.

Johannan kirja pohjautuu eritoten kahden naisen elämään, jotka toimivat köyhäintalon johtajina, ja näiden naisten sukuun. Jakson menneisyyden jälki paljastaa toisen köyhäintalon johtajattaren, Hanna Tammisen pojan asenteen köyhäintalossa asuvia naisia kohtaan.

Sitaatissa näkyy siis luokka-asema köyhäintalon naisten, joiden kutreja yötuuli tuskin fantasianomaisesti heilutti, sekä pojan Yrjö Tammisen välillä. Yrjö oli päiväkirjaa kirjoittaessaan jo edennyt opinnoissaan ja siten asemoi itsensä hyvin eri tavalla kuin köyhäintalon asukkaat.

Haaveillessani puolihereilläni olen monasti melkein alkanut itsekin uskoa, että sydämmelläni jo lepäisi lempimäni tyttö, jonka tummia kutria yötuuli heiluttaisi. – – Ja kun syvällä huokauksella herään ja sitten näen jonkin näistä meidän naispuolisista niin kuin esim. Hetan (joka hyvin olisi sopinut vaikka Mainiemen noidaksi) niin väkisinpä pääseekin multa silloin huudahdus: fyi!

Köyhäintalon johtajattaren Hanna Tammisen poika, Yrjö Tamminen, päiväkirjassaan tammikuussa vuonna 1900

Kysyin Johannalta jakson lopuksi, mitä köyhäintalojen ja säädyttömien ihmisten tutkiminen on hänelle opettanut. Johanna toteaa jaksossa kauniisti, että ”eri ihmisillä on eri mittapuut onnistumiselle”. Näin ollen ”arjen tasolla on niin, että kun kohtaat ihmisen, niin ei voi koskaan tietää, mitä hänellä on taustalla”.

Näin ollen menneisyyttä tutkiessa on oltava tarkka ja tietoinen myös omista asenteistaan. Menneisyyden ihminen on kohdattava kunnioittavasti niin, ettemme kirjoita ylistävää menestystarinaa heistä, jotka onnistuvat luokkanousussa, ja ettemme toisaalta ajattele autuaan epäonnistumisena sitä, jos jonkun suvun asema romahtaa.

Eri sukujen ja perheiden tarinoilla on erilaiset taustat ja niistä voi ajatella hyvin eri tavalla. Samalla näitä eri tarinoita kohdella kunnioittavasti ja arvokkaasti, kuten Johanna on kirjassaan tehnyt.

Tässä jaksossa opit, minkälaista muutosta ihmisten sosiaalisessa asemassa saattoi tapahtua niin kutsutulla pitkällä 1800-luvulla – eli 1700-luvun lopusta 1900-luvun alkuun – Suomessa. Kuulet kertomuksia köyhäintalojen johtajattarista, joista toiselle ura johtajana oli selkeä luokkanousu, kun taas toiselle sama virka oli tarina sosiaalisesta pelastautumisesta. Ymmärrät myös, mitä sosiaalinen liikkuvuus tarkoitti 1800-luvun kontekstissa.

Laajaa sosiaalista perspektiiviä Menneisyyden Jäljille!

Lähteet:

Johanna Annola: Säädyttömät – Perheet ja murros pitkällä 1800-luvulla. Vastapaino, 2022.

Johanna Annola: ”Valtiovalta köyhäintalon johtajan ammatin rakentajana 1880–1921”. Janus, sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti. 3/2013, sivut 192-205.

Lotta Vuorio: ”Tutkimus vei menneisyyden Kiskoon”. Julkaistu Salon Seudun Sanomissa 11.12.2022.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s