#69 Surupukeutuminen tunteiden näyttämönä ja rakentajana

15.11.202215.1.2023 julkaissut Lotta In History, Menneisyyden Jäljillä, PodcastEpisode Jätä kommentti

Tässä jaksossa tutustumme surupukeutumiseen ja suremisen etikettiin 1900-luvun taitteen Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Selvitämme, miksi surupukeutuminen nähtiin merkittävänä kulttuurisena käytäntönä ja mitä tarkoituksia surupukeutumisella oli. Mitä vaatekappaleita ja asusteita surupukeutumiseen kuului, mitkä olivat surulle sallitut värit? Kuinka pitkään suruasuun tuli pukeutua? Mitä sosiaalisesta elämästä vetäytyminen suruajaksi tarkoitti? Jakson vieraana on Helsingin yliopistossa historiaa opiskeleva ja pian maisteriksi valmistuva Heidi Laurinvaara, joka on opinnäytetöissään tutkinut surupukeutumista.

Shortly in English: What did sorrow look like? What was the fashion of grief? In this episode, we will explore the past emotions someone’s death caused and what was the dress code for the mourning. Soon-to-be MA, Heidi Laurinvaara will share her study on the late 19th to early 20th century mourning dresses in the US.

Kuolema on väistämätön osa elämää, ja kuolema on näkynyt menneisyydessä monin eri tavoin. Kuolemaan liittyy tunteita, rituaaleja, sosiaalisia odotuksia käyttäytymisestä sekä kulttuurisia tapoja, ja nämä kaikki kiteytyvät tämän jakson teemaan.

Surupukeutumisessa yhdistyy monta eri näkökulmaa historiaan: tunteiden historia, pukeutumisen ja vaatetuksen historia sekä luokkaan ja sukupuoleen sidottu historia. Surupukeutuminen oli osa suremisen etikettiä erityisesti varakkaamman väen keskuudessa, jolloin suremiselle asetettiin aikataulu ja pukeutumiskoodi. Edelleen nykypäivässä tunnistamme, että hautajaisiin pukeudutaan tyypillisemmin mustaan, mutta 1900-luvun taitteen surupukeutuminen oli nykyisyyttä selkeästi moniulotteisempaa ja hienovaraisempaa.

Alla näet kuvista, miltä suruasu on näyttänyt 1900-luvun taitteen Vogue-lehdissä. (Alempi kuva naisista Vogue Vol. 17, Iss. 22 (May 30, 1901) & viereinen kuva miehestä Vogue Vol. 16, Iss. 24 (Dec 13, 1900)).

Heidi on todennut hienosti Hybris-lehden artikkelissaan, että ”Kuolema saattaa olla yksi ihmiselämän universaaleimmista yhdistävistä kokemuksista, mutta tavat käsitellä läheisen ihmisen menetystä ovat kautta aikain olleet hyvin kulttuurisidonnaisia”.

Myös jaksoon valittu menneisyyden jälki osoittaa, ettei surupukeutumista koettu myöskään 1900-luvun taitteessa ristiriidattomana ilmiönä. Surupukeutumisen käytännöt muuttuivat muodin ja ajan etikettikäsitysten mukana. Kuitenkin menneisyyden jälki osoittaa, miten voimakas vaikutus sosiaalisella paineella on ollut yksilöiden käyttäytymiseen erityisesti yläluokan yhteisöissä.

On monia, jotka eivät pidä tavasta osoittaa kuolemantapaus vaatetuksen synkkyydellä. Mustiin pukeutumisen käytäntö on kuitenkin niin vakiintunut lukemattomien vuosien myötä, että harva uskaltaa kohdata kritiikin, jota vallitsevien sopivuuden sääntöjen loukkaamisesta kaikkien yleisten käytäntöjen haastamiseen asti saisi. Maailmalla on odotuksensa, ja mitä maailma odottaa täytyy sille antaa, mitä ikinä yksilön henkilökohtaiset käsitykset voivatkaan mahdollisesti olla.

Artikkeli julkaistu Vogue-lehdessä 29. marraskuuta 1906

Omasta mielestäni jakson tärkein havainto on se, että tunteet eivät vain ole olemassa. Tunteilla on toki biologinen ja psykologinen puoli, mutta myös näitä rakentava kulttuurinen puoli. Se, miten tunteet koetaan ja miten rakennetaan sääntöjä suremisen tavoista, on valtavan mielenkiintoista historiantutkimuksen aluetta menneisyyden tunteiden ja niitä koskevien kulttuuristen tapojen osalta. Yksi näistä tavoista on ollut surupukeutuminen.

Kuunneltuasi jakson tiedät, mikä on ollut surupukeutumisen merkitys ja mitä jälkiä menneisyyden suruetiketti on jättänyt tähän päivään. Saat yhden esimerkin siitä, miten tunteet eivät ole vain olemassa, vaan miten tunteita rakennetaan myös kulttuurisesti eri toimilla ja käytänteillä.

Surulle arvokasta matkaa surumuodin menneisyyden jäljille!

Lähteet:

Heidi Laurinvaara: ”Kuolema pukee heitä – surupukeutuminen Yhdysvalloissa 1900-luvun vaihteessa”. Hybris 1/2022.

Lou Taylor: Mourning Dress – A Costume and Social History. Routledge 1983.

Monique Scheer: ”Are Emotions A Kind of Practice (And Is That What Makes Them Have A History)? – A Bourdieuian Approach To Understanding Emotion”. History and Theory, Vol. 51, No. 2 (May 2012), pp. 193-220.