Viherpeukalo keskellä kaupunkia
Kasvihuone. Siksi oma asuntoni on neliömetri toiseltaan muuttumassa, kun kesän alkaessa kevään mittaan löytämäni viherasukkaat ovat asettuneet kotiini kodiksi. Aiempaan viherhistoriaani peilaten asukkaille ei ole lähtökohtaisesti siunattu kovin suotuisaa elinajanodotetta, mutta olen yrittänyt hoitaa kasvejani parhaimman tiedon ja taidon mukaan.
Viherasukkaiden hoidon tueksi sain kirjan, joka oli suunnattu ensiapuoppaaksi ”hortonomisesti heikkotaitoisille”. Kirjan avulla olen oppinut kasvien hoidosta tämän kevään aikana paljon uutta ja ihmeellistä.
Maaliskuu. Talven ja kylmän ilman jäljiltä ikkunalaudalla majaillut vehkapalmu vetelee viimeisiään. Luen kirjasta, että vetoisat paikat, kuten ikkunalauta talvella, ei ole viherkasville suotuisin ympäristö. No, se oppi siirtyköön ensi talvelle.
Vehkapalmun tilalle hankin toisen leveälehtisen viherkasvin, jonka istutan tismalleen samalle paikalle edellisestä havainnosta huolimatta, mutta parempaa menestystä toivoen. Muut kasvit sinnittelivät talven yli ja alkavat piristyä valoisampien päivien myötä. Niin minäkin.
Huhtikuu. Saan kauppareissulla Lidlissä ideaksi ostaa eurolla pienen muoviastian, jonka mukana tulee multaa ja kukkasiemeniä istutusta varten.
Istutan petunian siemenet muoviastiaan täysin kokeilullisessa mielessä. Yllätyn suuresti viikon kuluessa, kun mullan alta puskee pieniä vihreitä versoja. Lapsenomainen tyytyväisyys valtaa mielen, kun saan jotain konkreettista aikaan. Näistä versoista tulen pitämään erinomaista huolta.
Toukokuu. Jukkapalmun pitkät ja terävät lehdet ovat talven jäljiltä edelleen kärjistyneet ja kaartuneet. Ensiapuoppaani kertoo kärjistymisen johtuvan joko kuivuudesta tai liiasta kastelusta – ota siitä sitten selvää.
Päätän kastella jukkapalmua reilulla kädellä ongelman ratkaisemiseksi. Lopulta altakastelulautasen tulviessa tulen lopputulokseen, että annan kasvin kuivahtaa rauhassa. Kuuman toukokuisen viikon aikana unohdan kuitenkin kastella muut kasvini, petuniat mukaan lukien. Taas vettä nuutuneelle viherkansalle!
Kesäkuu. Jo aiemmin isompiin ruukkuihin istuttamani pienet petuniat kasvavat suuremmiksi silmissä. Kärsivällisyys on palkittu, kun lähikaupan siemenistä on kaikkien odotusten vastaisesti kasvanut jotain vihreää ja kaunista. Hyvät asiat vievät usein aikaa ja vaivaa, myös kasvien suhteen.
Petunioiden rinnalla itsevarmuuteni on kasvanut viherkasvien suhteen. Ehkä viherpeukaloni ei olekaan keskellä kämmentä, vaan ainoastaan keskellä kaupunkia, jonka ajoittainen harmaus tuntuu värikkäämmältä oman asunnon vihreiden asukkaiden ansiosta.
14.6.2022 Toimituksellinen huomio:
Neljässä vuodessa olen muuttanut uuteen asuntoon, johon on selvinnyt useita uusia kasveja, mutta ei jukkapalmua. Uudessa asunnossa kasvini voivat parhaiten silloin, kun en ole itse kotona ja asuntoon asettuu trooppinen kerrostaloilmasto lämpöpumpun puhaltaman viileyden sijaan. Kodin ikkunoista tulvii valoa, jossa kasvit kylpevät, nauttivat ja jopa voivat hyvin. Kasvini ovat edelleen riippuvaisia äitini satunnaisista vierailuista tai etäohjeista, mutta vaatimattomasti on myönnettävä, että jotain vihertaitoja on omiin näppeihinkin tarttunut. Ilman viherkasveja koti ei tuntuisi kodilta.
LOTTA VUORIO 