#49 Masennuksen historiaa ja moninaisuutta

Menneisyyden Jäljillä – #49 Masennuksen historiaa ja moninaisuutta
Lotta Vuorio © 2021 All rights reserved
Löydät jakson myös Spotifysta, iTunesista ja Google Podcastista!

Jakso käsittelee masennuksen historiaa ja erityisesti sen moninaisuutta. Selvitämme, millä eri tavoilla masennus on ymmärretty menneisyydessä ja onko masennusta aina edes pidetty sairautena. Masennus liittyy tiiviisti terveyden ja tieteen historiaan, ja jaksossa kysymmekin, miten mielensairaudet on eri aikoina ymmärretty. Puhummeko masennuksesta myös silloin, kun pitäisi puhua ilmiöistä vaikeiden ja elämään kuuluvien tunteiden takana? Miten arjen käsitykset masennuksesta eroavat tieteen käsityksistä masennuksesta? Tämän jakson vieraaksi olen saanut kulttuurihistorioitsija Annastiina Mäkilän Turun yliopistosta. Annastiina on tutkinut erityisesti masennuksen lähihistoriaa Suomessa, ja hän onkin todennut, että ”vielä 1980-luvun alun Suomessa masennus ymmärrettiin arjessa lähinnä normaalina suvantovaiheena, ei mielisairautena”.

Shortly in English: Melancholy, depression, feeling blue. November is a great time to talk about the history of depression and all the colours of the phenomena we nowadays call as depression. The guest of the episode is cultural historian Annastiina Mäkilä, who has studied depression in the context of studying medicine, psychology and psychiatry in 1980’s and 1990’s University of Turku, in Finland.

Marraskuu on synkkä ja pimeä, ja mikäpä muukaan aihe tätä aikaa vuodesta yhtä hyvin piristäisi kuin jakso masennuksen historiasta. Masennus tulee kuitenkin ottaa vakavasti, sillä nykyisin se mielletään yhdeksi yleisimmäksi mielenterveyden häiriöksi. MIELI ry:n sivuilla masennuksesta kirjoitetaan seuraavasti: ”Masennus on yleinen mielenterveyden häiriö ja vakava kansanterveydellinen ongelma, joka aiheuttaa työkyvyttömyyttä.”

Pohdimme Annastiinan kanssa sitä, että nykyinen tapamme puhua masennuksesta kattaa aivan valtavan määrän erilaisia ihmiselämään kuuluvia asioita. Annastiina viittaakin masennusdiagnoosiin aiemmin kuulemallaan käsitteellä ”psykiatristen tautiluokkien roskakori”, minkä tarkoituksena ei ole vähätellä masennusta tai sen vakavuutta. Sen sijaan olennaista on erottaa eri tiedon piirit, joissa masennuksesta puhutaan.

Tiedon piirejä on Annastiinan mukaan pääosin kolme: 1) yhteiskunnan hallinnollinen tapa puhua masennuksesta 2) tieteen käsitykset masennuksesta 3) arjen käsitykset masennuksesta. Hallintoa varten tehdyt määritelmät lievästä, keskivaikeasta ja vaikeasta masennuksesta syövät sisäänsä paljon ongelmia, joita ei oikeastaan pitäisi lähestyä yksilön ongelmina masennuksen kautta, vaan pikemmin ilmiöiden oikeilla nimillä.

Puhetta masennuksesta kuuleekin paljon myös silloin, kun pitäisi puhua työttömyydestä, koulukiusaamisesta, rasismista tai esimerkiksi vähemmistöihin liittyvistä rakenteellisista ongelmista.

Annastiina on käyttänyt väitöskirjassaan lähteenä pääosin Turun yliopistossa 1980–1995 lääketieteellisessä tiedekunnassa tai psykologian laitoksella opiskelleiden tai väitöskirjaa tehneiden opiskelijoiden ja jatko-opiskelijoiden oppimateriaalia ja kirjallisia töitä.

Tämän lisäksi Annastiina on käyttänyt täydentävänä aineistona arjen kuvauksia masennuksesta, mutta jakson menneisyyden jälki valikoitui erään opiskelijan kirjallisesta työstä, jossa pohditaan tieteen rajoja. Voiko tieteellä selittää kaikkea?

Olisi tärkeätä ottaa huomioon tieteellisen tutkimuksen rajoitukset, mahdollisuudet ja asema ihmiselämässä esiintyviä ilmiöitä tutkittaessa. Kärsimys ja elämän tarkoitus ovat ihmisille vaikeita asioita. Olisi tärkeätä suhtautua oikealla tavalla näihin asioihin, mutta voiko tieteen kautta ymmärtää kaikkia tekijöitä?

Lääketieteen lisensiaatin opiskelijan tekemä psykiatrian syventävien opintojen kirjallinen työ, vuosi 1988, Turun yliopisto

Jakson tärkein oppi on mielestäni Annastiinan muistutus siitä, että asioista olisi hyvä puhua – ainakin arjessa – niiden oikeilla nimillä. Jos ihminen on uupunut ja alakuloinen työtaakan alla, hän on työssä uupunut. Jos ihminen on puolestaan väsynyt, niin ehkä hän on vain väsynyt ja kaipaa lepoa. Jos ihminen on menettänyt läheisen ihmisen, on hänen sallittua olla puolestaan surullinen.

Kuten Annastiina upeasti kiteytti tämän: ”Miksi tarvitsemme lääkärin diagnoosin sille, että ihminen voi itse ottaa itsensä todesta? Jos tunnet jotain, niin eikö se ole silloin todellista?”

Tässä jaksossa opit hahmottamaan, kuinka valtavasta ja moninaisesta ilmiöstä puhumme, kun kyseessä on masennus. Jakson kuunneltuasi ymmärrät, että masennusta ei ole aina pidetty kaikissa ajoissa ja kaikissa paikoissa sairautena, vaan masennuksella on viitattu hyvin monenlaisiin ilmiöihin, tunnetiloihin ja mielenliikutuksiin vuosisatojen aikana eri termejä käyttäen.

Masennusta ja melankoliaa Menneisyyden Jäljillä!

Lähteet:

Annastiina Mäkilän nettisivut, Kulttuuri-historiallinen mieli – Mietteitä mielestä

Annastiina Mäkilä: ”Masennuksen moninainen lähihistoria”. Ilmiö Media. Julkaistu 6.6.2018.

MIELI ry -nettisivut

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s