#42 Taikatemppuja, sirkushuveja ja naistaitelijoita

17.8.202116.1.2023 julkaissut Lotta In History, Menneisyyden Jäljillä, PodcastEpisode Jätä kommentti

Tässä jaksossa pääsemme 1890-luvun naistaikureiden esitysten äärelle taikuuden ja sirkuksen maailmaan. Minkälaiset taikatemput olivat suosittuja 1800-luvun lopun kiertävissä esityksissä? Ketkä olivat taikaesitysten potentiaalista yleisöä? Entä tyytyivätkö naiset miestaikureiden seuraksi vain assistentin rooliin vai onko naistaikureiden roolia ja tavanomaisuutta vähätelty? Näiden kysymysten lisäksi selvitämme, mikä on historian vanhin tunnettu taiketemppu ja millaisia menneisyydestä tuttuja taikatemppuja esitetään yhä tänäkin päivänä. Jakson vakavampi teema on pohtia, ketkä historiankirjoituksen kohteiksi valikoituvat ja miksi. Jakson vieraaksi sain Turun yliopiston tohtorikoulutettavan sekä itse sirkustaitelijana toimivan Pauliina Räsäsen, joka tutkii naistaikureita 1800-luvun loppupuolen kontekstissa.

Shortly in English: It’s a kind of magic! This episode will focus on the female artists of the late nineteenth and early twentieth century, as we turn our eyes and ears on the world of magicians and circus. Have we forgotten female magicians and paid attention only to the male ones? The guest of the episode is a PhD student Pauliina Räsänen who represents her early PhD studies on the subject.

Taikuus ja magia ovat kutkuttaneet ja kiehtoneet ihmisiä tässä päivässä ja menneisyydessä. Taikatemput ja ajatus yliluonnollisista kyvyistä horjuttavat uskoamme siitä, mikä kaikki tässä maailmassa on mahdollista ja mikä ei. Ei ole kuitenkaan itsestään selvää, minkälaiset temput missäkin ajassa ja paikassa menevät läpi, vaan myös taikurit esityksineen ovat ympäröivään kulttuuriinsa sidottuja.

Oli aivan mieletöntä keskustella Pauliinan kanssa taikuudesta, sirkuksesta ja esittävistä naistaiteilijoista 1800-luvun lopun kontekstissa, sillä Pauliinan intohimo aihetta kohtaan oli niin tarttuvaa! Pauliina itse on aloittanut uran sirkustaiteilijana Cirque du Soleilin mukana, mikä on aivan uskomattoman hienoa. Nykyisin hänellä on Kustavissa oma sirkuskoulu, joka toimii vuonna 2008 perustetun ArtTeatro -ohjelmapalvelun kautta.

Pauliina kirjoitti kevään 2021 naistenpäivänä julkaistussa Kulttuurihistorian seuran blogipostauksessa, että ”olin itsekin sokaistunut aikaisemmista ennakkoluuloistani, joissa kuvittelin, että naiset eivät juuri harjoittaneet taikurin ammattia lukuun ottamatta muutamia erityistapauksia, tai että naiset esiintyivät vain vähempiarvoisen assistentin roolissa”. Tässä jaksossa siis selvitämme, olivatko naiset tosiaan vain assistentteja miestähtien esityksissä, vai onko historiankirjoitus sivuuttanut naistaikureiden merkityksen.

Pauliinan valitsema menneisyyden jälki kertoo eräästä korkealle arvostetusta naistaikurista, joka osoittaa, miten paljon naistaiteilijoiden kykyjä saatettiin kunnioittaa ja ihailla.

Silmäinkääntäjä neiti Pauline Vilhelmina Schmidt oli eilen ehtoolla sangen hupainen ilmestys meidän tätä nykyä muuten sangen ikäwällä näyttämöllä. Hän toimitti tehtäwänsä hitaisella lewollisuudella, joka piti yleisön kiinteässä innostuksessa koko ajan. Sen sijaan, kuin muut silmänkääntäjat koettawat jouduttaa toimintaansa niin pikaisesti kuin mahdollista ja heti luoda esille koko ohjelmansa, niin neiti Schmidt ensinkään hätäillyt,’ waan waihteli witzejä yleisön kanssa, niin että yleisön oli pakko nauraa ja olla tyytywaisenä, wieläpä ihastua kaikkeen mitä neiti S. toimitti.
Ja Boscon ajoista olemme tuskin nähneet ketään, joka niin taitawasti olisi lumonnut yleisöä kuin neiti S. vaihetellessaan witzejä yleisön kanssa, naurahtelee hän hauskasti ja osaa witzata luonnikkaammin kuin wastustajansa. Näyttämöllä liikkuu neiti S. hiljaisesti, mutta osoittaa kaikissa tempuissaan erinomaista, hermojen woimaa. Muun ohessa osaa hän tähdättyyn paikkaan joka kerta kuin hän ampuu. Sitä ei joka mies tee.

Hämäläinen, 3.3.1888

Pauliina tutkii väitöskirjassaan erityisesti kahta naistaikuria – Pauline Schmidtiä ja Sidonie Romania – jotka olivat aikanaan hyvin arvostettuja esiintyjiä. Näiden naistaiteilijoiden tarinat ovat olleet aiemmin huonosti tunnettuja. Paulinesta on tiedetty jonkin verran aiemmin, mutta Pauliinan mukaan Sidoniesta hän ei ole löytänyt mitään tietoa aiemmassa tutkimuksessa.

Jakson loppupuolella Pauliina kertoo, millä tavoin menneisyyden taikatemput ja taikurit ovat inspiroineet hänen nykyajan taika- ja sirkusesityksiään. Mielestäni tämä on erinomainen esimerkki jälleen siitä, miten historiaa voidaan esittää ja tuoda lähemmäs yleisöä monin eri tavoin. Ainakin itse odotan innolla, että joku päivä pääsen itse kokemaan Pauliinan menneisyydestä inspiroituneen taikaesityksen sen lisäksi, että voin lukea tutkimusta aiheesta. Historiaa kun voi kokea ja tutkiskella monella eri tavalla.

Jaksossa kuulet tarinoita taikuuden, sirkustaiteen sekä esittävien naistaiteilijoiden menneisyydestä. Opit myös tunnistamaan, miten historiankirjoitus on aina täynnä valintoja, jotka ohjaavat käsitystämme menneisyydestä. Tarkastelemalla niin uusia aiheita kuin aiempaa historiantutkimusta kriittisesti voidaan saada esiin tietoa, joka on aiemmin sivuutettu valitun näkökulman tai tutkimusta ohjaavien inhimillisten arvojen kautta.

Tervetuloa mukaan taianomaisen jakson pariin Menneisyyden Jäljille!

Lähteet:

ArtTeatron nettisivut

Pauliina Räsänen: Naistaikurien juhlapäivä. Julkaistu Kulttuurihistorian seuran nettisivuilla 8.3.2021. Luettu 15.4.2021.

Pauliina Räsänen: ”Spiritism Amusante” – Kurkistus taikuuden ihmeisiin. Julkaistu Uuden etsijät -hankkeen nettisivuilla 28.5.2019. Luettu 15.4.2021.

Nuppu Koivisto: Sähkövaloa, shampanjaa ja Wiener Damenkapelle : Naisten salonkiorkesterit ja varieteealan transnationaaliset verkostot Suomessa 1877–1916. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. 2019.