#23 Spiritistiset istunnot ja okkultismi 1890-luvun Suomessa

10.11.202016.1.2023 julkaissut Lotta In History, Menneisyyden Jäljillä, PodcastEpisode, Yhteistyö Jätä kommentti

Jakson aiheena ovat spiritistiset istunnot 1890-luvun Suomessa sekä niihin liittyvä mystiikka ja magia. Saamme kuulla tunnetun suomalaisen kulttuurihistorioitsijan uusimmasta kirjasta nimeltä Spiritistinen istunto, joka vie meidät meedion istuntoihin pimeisiin saleihin, joissa henget vaeltelivat ja ihmisten edesmenneet rakkaat ilmaantuivat koskettamaan maan päällä eläviä läheisiään. Mitä spiritistisessä istunnossa tapahtui? Ketkä istuntoihin osallistuivat? Miten tiede ja esoteria kietoutuivat yhteen? Vieraanamme on Turun yliopiston kulttuurihistorian professori Marjo Kaartinen.

*Jakso on toteutettu yhteistyössä kirjan kustantajan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kanssa. Jakson yhteistyön tiimoilta podcastin kuulijoiden kesken arvotaan 1 kpl Marjon kirjaa, Spiritistinen istunto (2020). Osallistu arvontaan Facebookissa kommentoimalla tähän postaukseen ja kommenttiin tägäämällä tuttavasi, jonka tulisi liittyä Menneisyyden Jäljille!*

Shortly in English: Mysticism, magic, and esotericism have interested people in different places at different times. This episode will shed a light on Finnish spiritism in 1890’s. What were spiritistic sessions and what happened during them? What was difference between spiritism and anti-spiritism? Who were Madame d’Espérance and Faustinus Capriello? The guest of the episode is Professor Marjo Kaartinen from University of Turku.

Mystiikka, magia ja usko hengellisyyteen ovat puhutelleet ihmisiä vuosisatojen ajan monenlaisista eri syistä. Usko siihen, että meidän maailmamme lisäksi on olemassa jotain, jota emme voi hallita ja tietää, on ajatuksena kutkuttava ja se on tuonut myös lohtua, iloa ja jännitystä elämään. Näin on ollut myös 1890-luvun Suomessa, jolloin elettiin vaihtoehtoisen hengellisyyden kulta-aikaa.

Aihe on äärimmäisen kiehtova, ja on jännittävää, miten tästä aiheesta ei ole aiemmin liioin keskusteltu 1890-luvun kontekstissa, joka yleistietämyksen valossa on painottunut esimerkiksi Suomen ja Venäjän suhteisiin postimanifestin yhteydessä tai muuhun Euroopan poliittiseen historiaan.

Suomalainen, Koneen Säätiön rahoittama ja vuonna 2018 startannut hanke, Uuden etsijät, pyrkii avaamaan suomalaisen esoteerisuuden kulttuurihistoriaa 1880-luvulta 1940-luvulle asti. Marjon kirjoittama kirja on osin syntynyt tämän hankkeen piirissä, vaikka sen työstämisen Marjo on aloittanut jo paljon hanketta aiemmin.

Voit tutustua Spiritistinen istunto -kirjan nettisivuihin täältä ja Uuden etsijät -hankkeen nettisivuihin täältä.

Jakson menneisyyden jäljeksi valikoitui katkelma Kasimir Leinon (eli Eino Leinon veljen) Suomen Kuvalehteen kirjoittamasta artikkelista, joka kuvailee erästä spiritististä istuntoa vuonna 1893.

Artikkelissa kuvaillaan kiehtovin sanavalinnoin istunnon tapahtumia sekä niiden mystisyyttä. Artikkeli on julkaistu 30.1.1894, ja katkelma kuuluu seuraavasti:

Johonkin huoneen peräseinää vasten oli asetettu verhoilla suljettu tyhjä kabinetti, jonka eteen meedio kävi tuolille istumaan. Yleisö taas asettui isonlaiseen puoli ympyrään, kukin tarttui naapurinsa käteen kiinni ja niin alettiin joku hiljainen, soinnukas laulu, jota jatkettiin melkein koko istunnon ajan. – – Ilmestyi sitten valopilkkuja lattialle, tulvahti jostain autereista, utuista harsoa pieni kehränen meedion jalkojen juureen ja alkoi siitä kasvaa ja kasvaa, kunnes keskinkasvuisen pojan kokoisena kupelehti rva E:n ympärillä. – – Mitään eivät ne koskaan virkkaneet. Eivät nämä pienet ”henget” eivätkä täysikasvuisetkaan. Sillä sellaisiakin ilmestyi, varsinkin kun rva E. sitä ennen oli henkien kutsusta vetäytynyt kabinettiin ja laulua kauvan jatkettiin. Silloin voi sattua, että täyskasvuinen, valkeaan, itsestään loistavaan harsoon puettu ”henki” väikkyi kuulumattomin askelein lattiamatolle, lähestyi jotakuta tunnetusti uskovaista naista, suuteli häntä otsalle, kätteli useita läsnä olevia, repi pois suruharsoja eräiden takeista, kirjoitti salaperäisiä sanoja paperille ja katosi – kaappiin. Ja koko tällä aikaa ei rva Espérance antanut mitään elonmerkkiä tuolillaan ja väittää eräs uhkarohkea koetelleensakin tuolia sillä aikaa ja huomanneensa sen – tyhjäksi.

Suomen Kuvalehti, nro. 2 1894. Kirjoittaja Kasimir Leino, artikkeli otsikolla ”Okkultismi ja eräs spiritismin apostoli”

Mielestäni tämän menneisyyden jäljen analysoinnissa mielenkiintoisinta on se, tarvitseeko meidän lopulta tehdä lopullista tuomiota sen suhteen, ovatko spiritististen istuntojen tapahtumat niin sanotusti totuudellisia tai tosia vai eivät. Olen samoilla linjoilla Marjon kanssa, joka totesi, että historioitsijan ei tarvitse tuomita menneisyyttä tai sen tapahtumia.

Sen sijaan on kiinnostavaa kontekstualisoida istuntojen tapahtumia esimerkiksi linkittyneenä ajan tieteellisiin keksintöihin sekä vastareaktiona teollistumiselle ja ”rationalismille”. Kulttuurihistorioitsijalle tärkeintä on pyrkimys ymmärtää menneisyyttä ja sen arkilogiikkaa. Esoteeristen ilmiöiden suhteen voi esittää kysymyksiä siitä, miksi ihmiset näkivät uushengellisyyden merkityksellisenä tai mihin tarpeisiin ne vastasivat.

Kuunneltuasi jakson kuulet yhden näkökulman siitä, mitä kulttuurihistoria on ja miten kulttuurihistorioitsija menneisyyden parissa työskentelee. Opit, miten spiritistiset istunnot olivat osa laajaa esoteerista kulttuuria, johon aikansa ihmisillä kaikilla tuli olla jokin näkökanta. Kuulet myös, millä tavoin spiritistiset käytänteet liittyvät ajan tieteeseen sekä ajan ylittäviin inhimillisiin piirteisiin, kuten tunteisiin.

Mystistä matkaa Menneisyyden Jäljillä!

Kirjallisuus:

Marjo Kaartinen & Anu Korhonen: Historian kirjoittamisesta. Kirja-Aurora. Turku 2005.

Marjo Kaartinen: Spiritistinen istunto. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 2020.

Tiina Mahlamäki & Nina Kokkinen (toim.): Moderni esoteerisuus ja okkultismi Suomessa. Vastapaino. Helsinki 2020.