Juhlaraha avasi historian Pandoran lippaan

Julkaistu Salon Seudun Sanomissa 2.5.2017.

Satavuotiasta Suomea juhlitaan monin eri tavoin pitkin juhlavuotta. Suomen Rahapaja osallistuu osaltaan juhlintaan ja julkaisee erinäisiä juhlavuoden kolikoita Suomi100-teemalla. Kolikoissa nähdään kansallisromanttisesti kuvia niin maamme luonnosta kuin erilaisia kuvituksia tasavuosien kunniaksi.

Yksi julkaistavista sarjoista kantoi nimeä Itsenäisyyden vuosikymmenet, jossa oli tarkoitus esittää viiden lantin voimin historiallisia tapahtumia nimensä mukaisesti eri vuosikymmeniltä. Tapahtumien oli sarjan suunnittelijan mukaan tarkoitus tuoda esiin vastavuoroisesti haasteita ja saavutuksia, jotka kuvaavat Suomen satavuotista matkaa.

Viime viikon kohun jäljiltä valtiovarainministeriö kumosi oman asetuksensa Ilkka Suppasen suunnitteleman sarjan julkaisusta. Porina alkoi sarjan ensimmäiseksi julkaistavaksi tarkoitetusta juhlarahasta, jossa toisella puolella esitetään Työväen Arkiston valokuvasta muotoiltu näkemys Suomen sisällissodasta ja toisella puolella muistellaan Helsingin Olympiastadionia.

Kuva sisällissodan laittomasta teloituksesta nostatti aikaan tunnemyrskyn, josta huomaa, että sisällissota on aiheena sadan vuoden jälkeenkin arka ja kipeä. Juhlaraha avasi historian Pandoran lippaan, johon oli huolellisesti suljettu tuskalliset muistot vastakkainasettelun, kansallisen häpeän ja epäinhimillisten laittomuuksien ajasta.

Valtiovarainministeri Petteri Orpo kiiruhti hälinän keskellä tuomitsemaan juhlarahan toisen puolen mauttomana eikä ymmärtänyt, miten historian vaikeudet kuuluvat juhlavuoden tunnelmaan. Hänen mukaansa suomalaiset ovat nyt yhdessä ja yhtä kansaa.

Kolikon suunniteltu kuvitus oli dramaattinen ja historialliselta otteeltaan armottoman rehellinen. Tuoreen itsenäisen valtion ensimmäiset vuodet eivät olleet helpot, eikä kansallisvaltion yhteistä tarinaa ole kivuttominta aloittaa lähes 40 000 henkeä vaatineella sisällissodalla.

Kansallisuuden ydintä on ajatus samankaltaisuudesta ja yhtenäisyydestä, johon eivät säröt ja kolhut kuulu. Kokemus yhdestä kansasta ei ollut jaettua itsenäisen valtiomme ensimmäisinä vuosina eikä se ole sitä täysin tänäkään päivänä.

Sen sijaan, että kuva menneisyyden surullisesta tapahtumasta tulkittiin tilannetajun puuttumisena, oltaisiin se voitu tulkita muistutuksena siitä, että synkkien tapahtumien käsittely ei onnistu niitä peittelemällä. Kohtalokas kuva kertoo pahimman, mihin kansan kahtiajako voi johtaa.

Se muistuttaa, miten tärkeää on huolehtia yhteisestä hyvinvoinnista ja kuuluvuuden tunteesta, jotta voidaan tänäkin päivänä puhua yhteisestä suomalaisuudesta, jota juhlistaa. Arpien piilottelu voi antaa olettaa, että suomalaisuus on siloteltu pinta, jonka päällä juhlavuotta hehkutetaan ja jonka alle kätkeytyvät vastoinkäymiset ja haasteet.

Kolikon kuvan alle oli kirjoitettu kansalaissota, jota on kiistellysti käytetty nimityksenä nykyisin tutkimuksessa käytetylle sisällissodalle. Taitelijan käyttämä kansalaissota viittaa korostetusti Suomen kansaan ja tuo esiin kansallisesti merkittävän tapahtuman. Ikävän muiston kohtaaminen ja tunnustaminen juhlan keskellä kunnioittaa sitä työtä, mitä kansallisen rauhan, yhtenäisyyden ja turvallisuuden tunteen eteen on valtion vaikean alun jälkeen tehty.

KOMMENTTI JÄLKIJULKAISUUN: Kolumni on julkaistu uudelleen samaan aikaan Menneisyyden Jäljillä -podcastin seitsemännen jakson kanssa, jossa juhlarahakohua käsitellään yhtenä jakson osana. Podcastjaksossa lisää keskustelua juhlarahakohusta jälkeenpäin tarkasteltuna.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s