#145 Säälottia ja sääkarttoja jatkosodan aikana

14.4.202614.4.2026 julkaissut Lotta In History, Menneisyyden Jäljillä, PodcastEpisode, Podcasting, Yhteistyö Jätä kommentti

Jaksossa keskustellaan säälotista, heidän kokemuksistaan ja töistään Suomessa vuosina 1940–1944. Säälotat toimivat puolustusvoimien apuna tehden sääennusteita ja -sanomia, joiden avulla tehtiin erilaisia sodankäyntiin liittyviä päätöksiä. Kysyn jaksossa, keitä säälotat olivat ja miksi heitä ei ole aiemmin liioin tutkittu. Mikä heidän tehtävänsä ja roolinsa sodankäynnissä oli sekä mitä säälottana toimiminen tytöille ja naisille itselleen merkitsi? Minkälaista asiantuntemusta säälottana toimiminen vaati? Olen kiinnostunut myös siitä, että mitä säälotille tapahtui sodan päätyttyä. Jakson vieraana on tietokirjailija ja meteorologi Seija Paasonen.

*Jakso on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä SKS Kirjat kanssa.*

Viime jaksossa keskustelimme naisista ja sodankäynnistä vainottujen ja heidän kirjoittamiensa päiväkirjojen näkökulmasta. Tässä jaksossa jatkamme sotakäynnin teemalla, mutta jälleen perinteisestä poikkeavasta näkökulmasta. Aiheenamme ovat nimittäin taivasta vartioivat naiset eli säälotat toisen maailmansodan aikaan 1940-luvulla.

Lyhyesti kerrottuna säälotat opiskelivat säähavainnon tekoa ja sääkarttojen piirtämistä eli ikään kuin meteorologin opintoja sekä toimivat sodanajan ilmavalvonnan osana. Säälotat olivat kuitenkin oma erillinen joukkonsa, eivät ilmavalvontalottia.

Säälottien tehtävä vaati tarkkuutta ja selkeää asiantuntemusta, sillä säälotan tuli osata tehdä oikeat havainnot taivaalta, lukea mittareita oikealla tavalla, koodata säähavainnot sääsanomaksi sekä piirtää koodien pohjalta sääkartat. Lisäksi säähavaintojen koodaaminen sääsanomaksi kolmen tunnin välein piti vieläpä salakirjoittaa, sillä sodan aikana säätiedot olivat salaisia. Virheet koodauksessa tai salakirjoituksessa saattoivat kostautua, jos niiden perusteella piirrettiin sääkartat väärin puolustusvoimien strategiaa varten.

Sodan aikana oli huutava pula työntekijöistä säähavaintoasemille, ja miesten lisäksi sodan aikana työntekijöiksi koulutettiin noin muutama sata säälottaa. Yhteensä jatkosodan aikana lottia oli komennuksella noin 90 000.

Seijan mukaan säälotat kokivat yleisesti, että heidän työtään arvostettiin ja että he saivat kiitosta työstään sodan aikana. Tutustumme jaksossa kahteen upeaan sitaattiin, jotka löytyvät säälotta Rauni Purasen henkilökohtaisesti aineistosta, kuten päiväkirjoista ja kirjeistä, sodan aikana.

Sitaateista käy ilmi se, että vaikka säälotat toimivat sotatilassa, niin luonnonilmiöt ja säälotan työt tarjosivat heille tästä huolimatta hienoja kokemuksia. Säälotan työssä elämän hienot ja elämän surulliset asiat olivat lähekkäin.

Olisihan ihanaa saada lomapäivä, ensimmäinen yli kolmeen kuukauteen. Mutta luulen, että myöhemmin, ehkä lopun ikääni, tulen kaipaamaan torniöitäni. Valvoa yksin tumman, tähtikirjoisen taivaankaaren alla. Mykkä ja musta metsä ympärillä, Virraskosken vuoroin mahtavana pauhatessa, vuoroin lepoon vaimentuessa. Entä revontulet! Niitä on ollut miltei joka yö. Viime viikolla näin elämäni komeimmat. Eteläinen taivas oli korkeiden ruusunpunaisten patsaiden valaisema. Ne näyttivät kaartuvan ylhäällä yhteen ja muodostavan valtavan temppeliholvin. Pylväiden juurella kiemurteli ja säihkyi sähkönvihreä vyö.

17-vuotias tornilotta ja myöhemmin säälotta Rauni Puranen päiväkirjassaan 24. syyskuuta vuonna 1941

Seija on säälotista kertovassa kirjassaan todennut, että ”Varsin tuntemattomaksi jääneestä lottajoukosta oli syytä etsiä tietoa ja tuoda se julki”. On kiinnostavaa, että miten paljon Seija on saanut tutkimastaan aineistosta irti nimenomaan siksi, että hän itse on tehnyt pitkän uran meteorologina.

Kysyinkin Seijalta, että millä tavoin hän pystyi eläytymään säälottien historiaan, ja hän kertoi todellakin pystyvänsä eläytymään säälottien työhön ja kokemuksiin säähavaintoja tehdessään ja taivasta tarkkaillessaan.

Säälotat saivat tyypillisesti noin kahden viikon koulutuksen työhönsä, mikä on kuitenkin ollut verrattain hyvin lyhyt aika omaksua hyvin vaativaakin tietotaitoa meteorologiasta. Seija toteaakin jaksossa, että säälottien lyhyeen koulutukseen peilaten tuntui hurjalta, että he sillä kokemuksella hyppäsivät vastuulliseen tehtävään.

Jakson kuunneltuasi opit, keitä säälotat olivat ja mitä säälottien työtehtäviin kuului jatkosodan aikana. Pääset tutustumaan siihen, minkälaisia meteorologian opintoja säälotille opetettiin sekä mitä kaikkea säälotat mittasivat sääsanomia varten.

Sääennusteiden ja säälottien pariin Menneisyyden Jäljillä!

Lähteet:

Seija Paasonen: Taivasta vartioivat naiset – Säälotat 1940–1944. SKS Kirjat. Helsinki 2026.

Seija Paasonen: Naiset jotka maalasivat taivaan. Into. Helsinki 2023.

Seija Paasonen: Taiteilijan taivaat – taideteokset meteorologin silmin. Maahenki. Helsinki 2018.

Yle Areena: Taiteilijoiden taivaat -podcastsarja. 2019.