#142 Sähköä, lääketiedettä ja tieteen tekemistä

10.2.20266.2.2026 julkaissut Lotta In History, Menneisyyden Jäljillä, PodcastEpisode, Podcasting, Yhteistyö Jätä kommentti

Jakson aiheena on sähkölääketiede ja sen käyttö 1700- ja 1800-luvuilla Euroopassa. Pohdimme jaksossa, milloin sähkö keksittiin ja milloin sitä opittiin varastoimaan. Oliko 1700- ja 1800-lukujen aikalaisille sähkö pelottava, uteliaisuutta herättävä tai kenties ihmettä muistuttava ilmiö? Miksi ihmeessä sähköä alettiin soveltaa lääketieteessä sairauksien parantamiseen? Entä toimiko se? Jakson vieraina on ELBOW-tutkimushankkeen kaksi tutkijaa: hankkeen johtaja ja historian apulaisprofessori Soile Ylivuori sekä postdoc-tutkija Saara-Maija Kontturi, molemmat Helsingin yliopistosta.

*Jakso on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä ELBOW-tutkimushankkeen kanssa.*

Minulla on ollut suuri ilo olla muutama edellinen vuosi mukana eräässä äärimmäisen kiinnostavassa tutkimushankkeessa, jolle olen tehnyt tiedeviestintää. Kyseinen tutkimushanke keskittyy sähkölääketieteen historiaan 1740-luvulta 1840-luvulle Euroopassa ja Atlanttisessa maailmassa aikana, jolloin sähköä opitaan varastoimaan ja vähitellen hyödyntämään erilaisiin tarkoituksiin. Yksi näistä tarkoituksista oli lääketiede ja ihmisten parantaminen erilaisten tautien ja sairauksien kourista.

Meille nykypäivässä on vaikea kuvitella elämää ilman sähköä, jonka osuutta niin arjessamme kuin teollisuudessa ja teknologiassa pyritään jatkuvasti kasvattamaan. Vaikka sähkö on ilmiönä tunnettu antiikin ajoista saakka – esimerkiksi meripihkan hankaamisen sekä sähköisten kalojen kautta – niin ennen 1700-lukua ei osattu selittää, mistä tämä johtui. Sähköinen aikakausi alkaa lopulta vuonna 1745, jolloin keksitään ensimmäinen sähkön kondensaattori eli Leydenin pullo. Kokeilimme hankkeen tutkijoiden kanssa rakentaa itse Leydenin pulloa – voit katsoa videon tästä onnistuneesta kokeilusta täältä.

1700-luku oli lääketieteen ja ylipäätään tieteen historiassa taitekohta, jolloin vielä vallitsi ajatus siitä, että luonto on aina tarkoituksenmukainen ja hyödyllinen. Kun sähkö löydetään, niin ajatellaan, että sillä on oltava tarkoitus, että miksipä ei lääketieteellinen. On myös muistettava, että 1700-luvulla tiede ja uskonto eivät ole toisistaan erilliset. Ajateltiin, että Jumala on antanut luonnon ja sen ilmiöt ihmisiä varten, ja ihmiset voivat hyödyntää luontoa Jumalan luvalla.

Alkuun, kun sähkö keksittiin, sitä kuvailtiin usein nestemäiseksi aineeksi. Tämä johtui osin siitä, että kun sähköä opittiin varastoimaan pulloon, niin sen olomuodon oli loogista ajatella olevan nestemäinen. Ajateltiin myös, että sähkö virtaa nesteen lailla kehossa, ja sähköhoidoilla saadaan ihmisen kehossa olevat tukokset auki, jolloin ihminen tervehtyy sairauksista.

Sana sähkö merkitsee yleisesti erittäin hienojakoisen, nesteen kaltaisen aineen vaikutuksia, joka ominaisuuksiltaan eroaa kaikista muista meille tunnetuista nesteistä. Tämä sähköinen neste kykenee yhdistymään lähes jokaiseen aineeseen, mutta yhtyy joihinkin aineisiin helpommin kuin toisiin. Liikkeeltään se on hämmästyttävän nopeaa. Sitä myös säätelevät erityiset lait, ja se tuottaa suuren joukon omalaatuisia ilmiöitä …

Koska olemme täysin tietämättömiä sähköisen nesteen todellisesta luonnosta, sitä on mahdotonta määritellä muulla tavoin kuin sen keskeisten ominaisuuksien perusteella: näistä kyky hylkiä ja vetää puoleensa kevyitä kappaleita on yksi merkittävimmistä. …

Ihmiskehoon on sähköä tähän saakka yleensä sovellettu parantavassa tarkoituksessa joko niin sanotulla kipinämenetelmällä tahi antamalla sähköiskuja. Molemmat näistä toimenpiteistä ovat kuitenkin rajuja, ja vaikka voimakas shokki saattaa soveltua joidenkin potilastapausten hoitoon, se voi olla haitaksi toisissa, joissa maltillinen ja yksinkertainen sähköistäminen olisi voinut olla suuremmaksi hyödyksi.

– Encyclopaedia Britannica vuodelta 1771

Alkuvaiheessa ei ollut keinoa mitata sähköä, niin ainut, miten sitä pystyi tutkimaan, oli ihmiskehon kokemuksen kautta. Piti siis antaa itselleen tai muille sähköiskuja, jonka jälkeen saattoi kirjata ylös, että miltä se tuntui ja mitä tapahtui. Kiinnostavaa on, että niin ihmiskeho kuin teknologia olivat keskeisiä sähkölääketieteen kehityksessä: lääkäri hoiti potilaita sähköllä aina laitteen välityksellä ja seurasi, mitä potilaan kehossa tapahtui.

Kun sähköä alettiin käyttää lääketieteellisiin tarkoituksiin, niin ajateltiin, että nyt on keksitty vihdoin kaiken terveyden ja sairauden ratkaisu, että se parantaa kaiken. Iloittiin, että sähkö on vitaalinen voima, joka saa ihmiset elämään ja jota lähdettiin ihmelääkkeenä kokeilemaan kaikkeen mahdolliseen 1740-luvulta eteenpäin. Pidemmällä aikavälillä kuitenkin huomattiin, että ihan kaikki sairaudet eivät parantunutkaan sähköllä, ja näin sähkön käyttö alkoi paikantua tarkemmin eri sairauksien hoitoon.

Sähkölääketieteen pitkä historia on aaltoliikettä. Siinä on nousukausia, jolloin teknologisen edistyksen tai uusien käyttötapojen seurauksena tulee buumi, jolloin siitä ollaan innoissaan. Tätä seuraa usein laskukausi, jolloin havaitaan, ettei se parannakaan kaikkea.

Jakson kuunneltuasi opit, koska sähkön tuottaminen ja sen varastoiminen on keksitty. Opit myös, minkä vuoksi sähköä päädytään kokeilemaan lääketieteessä sekä minkälaista lääketiede ja tieteen tekeminen ylipäätään olivat 1700- ja 1800-luvuilla.

Sähköisen historian pariin Menneisyyden Jäljille!

Lähteet:

ELBOW-tutkimushankkeen nettisivut

Saara-Maija Kontturi: ”Archive Travel Log: On the Tracks of Swedish Practitioners”. Julkaistu ELBOW-blogissa 16.10.2025.