#131 Huonekasveja, kasvinmetsästystä ja kolonialismia

19.8.202518.8.2025 julkaissut Lotta In History, Menneisyyden Jäljillä, PodcastEpisode, Podcasting, Yhteistyö Jätä kommentti

Jaksossa tutustutaan huonekasvien historiaan sekä siihen, miten huonekasvien historia kietoutuu kolonialismin historiaan. Keskustelemme jaksossa, minkälaiset kasvit kuuluvat ylipäätään huonekasvien historiaan sekä mistäpäin maailmaa näitä kasveja on metsästetty. Mitä kasvinmetsästys tarkoittaa ja mitkä olivat sen motiivit? Mitä hyötyä ulkomailta tuoduista kasveista oli tieteellisesti ja taloudellisesti niiden etsijöille? Entä millä tavoin kasvinmetsästäjien toiminta kietoutuu kolonialismin historiaan? Jakson vieraana on kasviekologi ja tietokirjailija Teija Alanko.

*Jakso on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä SKS Kirjat kustantamon kanssa.*

Jo usean vuoden takaa jaksossa #57 keskustelimme Teijan kanssa varsin vehreästä aiheesta, nimittäin puutarhoista ja perinnekasveista sekä niiden yhteydestä kansanvalistukseen Suomessa. Tässä jaksossa keskustelemme niin ikään päällepäin varsin kepeästä ja lehtevästä aiheesta, nimittäin huonekasvien historiasta.

Vaikka aihe vaikuttaa tosiaan keveydessään viehättävältä, löytyy huonekasvien taustalta yllättävän painavaa historiaa. Erilaiset eksoottisina pidetyt kasvilajit olivat nimittäin niin sanottujen kasvinmetsästäjien kiikareissa sekä tutkimuksellisista että taloudellisista syistä. Näin ollen kasvinmetsästys kiinnittyy osaltaan kolonialismin historiaan.

Jakson menneisyyden jäljeksi Teija valitsi sitaatin hänen kirjastaan, jossa hän on vapaasti kääntäen ja muokaten viitannut Andrea Wulfin teokseen, joka kertoo 1800-luvun luonnontieteilijä Alexander von Humboldtista. Teija kertoi jaksossa, miten hän koki Alexander von Humboldtin inspiroivana henkilönä, koska hän tunnisti omana aikanaan ongelmat, joita kasvinmetsästys saattoi aiheuttaa ja aiheutti ympäristölle.

Kasvinmetsästys ei ollut ongelmallista ainoastaan siksi, että sitä tehtiin valloittaen ja riistäen, vaan myös siksi, että se saattaa sekoittaa paikallista ekosysteemiä. Kasveja ei siirretty vain trooppisilta alueilta Eurooppaan, vaan myös lämpimien ilmastovyöhykkeiden välillä. Esimerkiksi kultaköynnös on kasvi, joka on aiheuttanut ongelmia vieraslajina eri alueilla.

Alexander von Humboldt oli luonnontieteilijä, joka näki kasvit toisin kuin muut eurooppalaiset, ei luokittelujärjestelmän osasina, vaan osana elinympäristöjensä eliöyhteisöä. Hän ymmärsi luonnon kokonaisvaltaisuuden, eri mantereiden ilmastonvyöhykkeiden vastaavuudet sekä kasvillisuusvyöhykkeiden olemassaolon. Hänen käsityksensä luonnosta oli omana aikanaan radikaali, mutta ymmärryksemme ekosysteemeistä pohjaa siihen edelleen. Humboldt oli visiönääri ja ajattelija ja aikaansa edellä. Hän löysi yhteyksiä kaikkialta, pienintäkään organismia ei voinut tutkia yksinään, sillä syiden ja seurausten ketjussa mitään yksittäistä asiaa ei voinut tarkastella erillisenä. Hän oivalsi eliöiden ekologisen vuorovaikutussuhteiden verkoston, jossa myös sen riippuvuussuhteet ja haavoittuvuus tulevat ilmeisiksi. Jos yksi pala poistetaan, koko rakennelma voi sortua.

Vapaasti kääntäen ja muokaten Andrea Wulfin teoksesta ”The Invention of Nature – The Adventures of Alexander von Humboldt, the Lost Hero of Science”, vuonna 2015

Teija on kirjassaan todennut, että: ”Huonekasvien historia ja huonekasvilajien löytyminen eurooppalaisten kasvinmetsästäjien ja tutkimusmatkailijoiden seikkailujen ja uurastuksen seurauksena oli globaali, täydellisesti maapallon ympäri ylettyvä kertomus.” Vaikka ensiksi ainakin itselleni huonekasvien ja kolonialismin yhteys tuntui yllättävältä, niin hieman mietittyä yhteys on täydellisen looginen.

Vaikka kasvinmetsästäjillä eli usein botanistitaustaisilla tutkijoilla oli halu luokitella kasveja, oli taustalla länsimainen arvomaailma – koettiin, että on oikeus ja jopa velvollisuus järjestää koko maailma. Tutkijat antoivat esimerkiksi tieteellisiä ja eurooppalaisia nimiä kasveille, vaikka todellisuudessa näillä kasveilla oli jo nimiä niiden alkuperäisillä kasvupaikoillaan.

Nykyisin kasvitieteelliset puutarhat tekevät todella tärkeää työtä tutkimuksen ja uhanalaisten lajien suojelun eteen. On mahdollista pohtia, että onko pohjoisemmilla ilmastovyöhykkeillä järkevää ylipäätään ylläpitää kasvitieteellisiä puutarhoja. Niin ikään voi ajatella, että tropiikin voi kokea kasvitieteellisessä puutarhassa ilman pitkää matkustamista, mikä puolestaan voi olla pitkiä lentomatkoja ekologisempi vaihtoehto.

Asioita voi katsoa monesta eri näkökulmasta, mutta tärkeintä on tiedostaa menneisyys, jonka käänteiden kautta saamme nauttia kasvitieteellisistä puutarhoista ja huonekasveista.

Teija kuitenkin toteaa jakson lopussa, että huonekasveja voi pitää kodissaan hyvällä omatunnolla, kun huonekasvi on eettisesti kasvatettu kauppapuutarhassa, kuten lähtökohtaisesti Euroopassa on. Suomessa monilla on myös tapana jakaa toisilleen kasvien pistokkaita, mikä erityisesti on erinomainen vaihtoehto kasviharrastuksiin.

Jakson kuunneltuasi opit, että millä tavoilla kolonialismi ja huonekasvit kietoutuvat historiallisesti toisiinsa. Kuulet myös pohdintaa siitä, mitä asioita kannattaa nykypäivänä tiedostaa huonekasvien historiasta, jotta nykypäivässä voi nauttia huonekasveista ja kasvitieteellisistä puutarhoista.

Huonekasvien Menneisyyden Jäljille!

Lähteet:

Teija Alanko: Kultaköynnös ja unelma — Huonekasvien historiaa. SKS 2025.

Andrea Wulf: The Invention of Nature – The Adventures of Alexander von Humboldt, the Lost Hero of Science. 2015.