#117 Väärentäjiä, väärennösrikoksia ja sosiaalihistoriaa

5.11.202418.11.2024 julkaissut Lotta In History, Menneisyyden Jäljillä, PodcastEpisode, Podcasting, Yhteistyö 2 kommenttia

Jaksossa tutustumme suomalaisten väärentäjien historiaan sekä siihen, mitä väärennysrikokset kertovat meille 1800-luvun muutoksista. Selvitämme jaksossa, keitä väärentäjät olivat ja mikä motivoi heitä toimintaansa. Oliko kyse taloudellisen hyödyn tavoittelusta tai väärennyspalveluita tarvinneiden henkilöiden epätoivosta? Minkälaisia rangaistuksia seurasi, jos väärennysrikoksista jäi kiinni? Entä mitä väärennykset ilmiönä kertovat vähäosaisten ihmisten yhteiskunnallisesta asemasta ja sosiaalisista mahdollisuuksista? Jakson vieraina ovat Väärentäjät -tutkimushankkeen kaksi tutkijaa, Turun yliopiston Suomen historian professori Kirsi Vainio-Korhonen sekä Turun yliopiston Suomen historian tutkijatohtori Mari Välimäki.

*Jakso on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Svenska Litteratursällskapetin kanssa.*

Oletko koskaan yrittänyt väärentää tai matkia toisen henkilön allekirjoitusta? Entä oletko lukenut uutisia niin sanotusti paperittomien kohtaloista tai toisaalta rahanpesusta ilmiönä? Kuten tätä podcastia kuunnellessasi olet huomannut, on monenlaisia ilmiöitä ajan saatossa nähty ja nämä ilmiöt voivat muistuttaa meille jostain arvokkaasta myös nykypäivän näkökulmasta.

Jakson vieraat Kirsi ja Mari työskentelevät tutkimushankkeessa, joka kantaa ruotsiksi nimeä Förfalskarna – Allmogens litterarisering och kunskap om det svenska språket i brottslig kontext i Finland under första hälften av 1800-talet, ja suomeksi hankkeen nimi on ytimekkäästi Väärentäjät.

Tutkimushanke on saanut rahoituksen Svenska Litteratursällskapetilta, ja tämän yhteistyöjakson tarkoituksena onkin tuoda näkyväksi sitä, että SLS myöntää rahoituksia myös suomenkieliseen tutkimukseen: esimerkiksi hankerahoitusta voi hakea, kunhan tutkimus liittyy ruotsalaisuuteen Suomessa. Väärentäjät -hankkeessa tutkimusta tuotetaan niin ruotsiksi, suomeksi kuin englanniksi.

Suosittelen siis lämpimästi tutkijoita tutustumaan niin hankerahoitusten, apurahojen ja avustusten, postdoc-paikkojen sekä painatus- ja käännösavustusten hakukriteereihin. Itse apurahatutkijana voin todeta saman, minkä totesimme Kirsin ja Marin kanssa jaksossa: vakaa rahoitus on aivan ehdoton edellytys tutkimukselle ja pitkäjänteiselle työskentelylle.

Väärentäjät -tutkimushankkeen tiimoilta ilmestyi syksyllä 2024 kirja, jossa todetaan, että ”Väärennystapausten taustalla oli toisaalta 1800-luvun alkupuolen suomalaisen yhteiskunnan laajeneva kirjallistuminen ja toisaalta viranomaisten kasvava tarve kontrolloida etenkin vähävaraisten ihmisten liikkeitä ja työntekoa”. Hankkeen keskeisimpiä tutkimustuloksia on se, minkälaisia kirjoitus- ja lukutaitoja, ruotsin kielen taitoja ja laskutaitoja tavallisella rahvaalla oli sekä miten hyvin he ymmärsivät oikeusjärjestelmää.

Jakson menneisyyden jäljiksi valikoituivat kaksi väärennösrikostapauksiin liittyvää lausuntoa, joissa Carl Grandell ja Lovisa Herlin pyrkivät todistamaan syyttömyyttään väärennösepäilyihin liittyen. Keskeistä oli pyrkiä osoittamaan, että rikoksesta epäilty ei osannut kirjoittaa, koska väärennöksiä ei voinut syntyä ilman kirjoitustaitoa – ja tämän rikoksista epäillyt henkilöt tiedostivat varsin hyvin.

Miten ihmeessä olisi mahdollista istua sängyllä ja väärentää pytyn kannen päällä seteleitä, jos ei osaa kirjoittaa; minulle se olisi mahdotonta, kun en ole koskaan ollut missään kirjoitusopissa, eikä uskottavaa, koska olen aina palvellut [kirjoitustaidottomia] talonpoikia.
 
Olen tuskin koskaan nähnyt väärennettyä seteliä enkä tunne niitä, ja vaikka on osoitettu, että osaan lukea käsin kirjoitettua tekstiä, sillä on melko vähän merkitystä, varsinkin kun juuri ja juuri tunnen jonkun kirjoitetun kirjaimen.

Turun hovioikeuden päätettäväksi lähetetty Carl Grandellin ja Lovisa Herlinin väärennösrikostapaus vuodelta 1833

Keskustelemme jaksossa myös viranomaisten kasvavasta kontrollista erityisesti vähävaraisten ihmisten kohdalla. Oli mielenkiintoista kuulla, miten tarkkoja tietoja tavallisen ihmisen tuli pystyä itsestään tarjoamaan erilaisten todistusten ja asiakirjojen avulla.

Tuohon aikaan jokaisella aikuisella ihmisellä tuli olla palveluspaikka, ja näin ollen jokaisen piti pystyä osoittamaan, kuka hän on, mistä hän tulee ja missä hän on töissä tai palveluksessa. Kun vaihtoi työ- tai asuinpaikasta toiseen, niin mukaan tarvittiin papin todistus.

Papin todistuksesta kävi ilmi, kuka on, missä on syntynyt, oliko naimisissa ja ketkä vanhemmat olivat. Lisäksi todistus kertoi, mitkä olivat kristinopin taidot, osasiko kirjoittaa tai lukea, oliko rokotettu tai oliko sairastanut tietyt sairaudet.

Työtodistuksessa puolestaan kerrottiin kenen luona oli palvellut, mitä työtehtäviin kuului ja miten työt oli hoidettu sekä minkälaisissa tehtävissä voisi tulevaisuudessa toimia. Todistukset pitivät siis sisällään valtavan määrän tietoa.

Jos papin todistuksessa tai työntodistuksessa luki jotain, mikä ei auttanut tai edistänyt uuden työtehtävän saamista, niin tämä todistus saatettiin väärentää. Väärentäminen saattoi tarkoittaa monenlaisia asioita yksittäisen sanan raapustamisesta koko todistuksen väärentämiseen.

Jakson aikana opit, minkälaisia rikoksia väärennösrikokset olivat ja keitä väärentäjät olivat. Opit myös, mitä väärentäjien historia kertoo 1800-luvun alkupuolen rahvaan kirjoitus- ja lukutaidoista, laskutaidoista sekä oikeusjärjestelmän ymmärtämisestä. Pohdimme jaksossa myös, minkälaisia asiakirjoja tavallinen rahvas elämässään tarvitsi tullakseen yhteiskunnassa toimeen.

Väärentäjien matkaan Menneisyyden Jäljille!

Lähteet:

Svenska Litteratursällskapet -nettisivut

Förfalskarna – Väärentäjät -nettisivut

Kirsi Vainio-Korhonen & Mikael Korhonen: Wäärentäjä Grandellin elämä ja lankeemukset. WSOY 2024.

Lastuja Suomen historiasta -blogi: ”Uutta tutkimusta väärentäjien historiasta”. Julkaistu 2.2.2022. Luettu 7.10.2024.

MTV3 Uutiset: ”Suomen historian ”paperittomat”: Tällaisia ovat Talvi-Erkin ja muiden väärentäjien tarinat”. Julkaistu 7.4.2023. Luettu 7.10.2024.