#112 Antiikin jumalattaria ja uskomuksellisia ilmiöitä

27.8.20249.9.2024 julkaissut Lotta In History, Menneisyyden Jäljillä, PodcastEpisode, Podcasting, Yhteistyö 1 kommentti

Jakson päätähtinä ovat antiikin ajan Kreikan jumalattaret eli naispuoliset myyttiset ja aikansa uskontoon tiiviisti kuuluvat hahmot. Minkälaisia jumalattaret olivat, mikä heidän roolinsa tai tehtävänsä oli? Mikä oli jumalatarten paikka antiikin ihmisten elämässä? Mitä voimme heiltä oppia? Pohdimme jaksossa myös, millä tavoin antiikin ajan uskomukselliset ilmiöt eroavat nykypäivästä ja esimerkiksi kristinuskosta. Jakson vieraana on tietokirjailija ja kreikan kielen väitöstutkija Liisa Kaski.

*Jakso on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä SKS Kirjat kanssa.*

Podcastissa olemme puhuneet antiikista valitettavasti ainoastaan jaksossa #83, jossa keskustelimme rikoksista ja rangaistuksista muun muassa antiikin aikana ja muina aikoina. Joten tuokaan jakso ei ollut yksin omistettu antiikille, mutta nyt on vihdoin aika korjata tämä vääryys! Tässä jaksossa keskustelemme yksinomaan antiikista ja antiikkia koskevasta klassikkoaiheesta, nimittäin antiikin jumaltarustosta.

Liisa toteaa jaksossa, että antiikin jumalista ja jumalattarista puhuminen voi monelle näyttäytyä aiheena, joka on kulunut täysin puhki jo aikaa sitten. On kuitenkin tärkeää nykypäivässä havainnoida, mikä merkitys antiikilla on nykypäivän kannalta ollut sekä oppia tuntemaan tämän ajan kulttuuriperintöä. Toisaalta on myös niin, että aikoina, jolloin latinan opiskelu on ollut yleisempää, on myös antiikin kulttuuria tunnettu paremmin.

Liisa toteaa kirjansa esipuheessa kauniisti näin: ”Jumalattaret ovat kuin ikkunoita kahteen suuntaan. Heidän lävitseen voi tarkastella menneisyyden tapakulttuuria, elämän aineellisia ehtoja, ihmisten välisiä suhteita, outoja haluja tai oudon tutulta tuntuvia toiveita. Toisaalta katse kääntyy nykyhetkeen ja sisäänpäin: Liikkuvatko he yhä keskuudessamme?”. Tätä pääsemme pohtimaan jaksossa.

Jakson menneisyyden jäljeksi Liisa valikoi orfilaisen hymnin, joka oli osoitettu Mnemosyneelle eli muistin jumalattarelle ja muusien äidille. Mikä sopiikaan historiaan ja menneisyyteen paremmin kuin muistin jumalatar!

Liisa muistuttaa jaksossa oivaltavasti siitä, että meidän on vaikea hahmottaa muistin merkitystä antiikin kulttuurissa, jossa elettiin hyvin pitkälti suullisen kulttuurin varassa. Yhteisöllistä muistia huollettiin eeppisellä runoudella, ja jossain kohtaa myös historiankirjoitus ensimmäisessä muodossaan tuli mukaan muistikulttuurin tueksi.

Valtiatar Mnemosyne, Zeuksen vuodekumppani,
joka synnytit pyhät, puhtaat, lujaääniset Muusat:
unohdus, ymmärryksen turmio, ei koskaan yllä sinuun,
sinä pidät ihmismielen koossa ja sielun sijallaan,
lisäät kuolevaisen älyyn voimaa, kyvyn hyvään;
Valpas sulotar, joka muistutat mieleen kaiken,
kunkin sydämessään iäti vaaliman ajatuksen,
sinä joka et käy harhaan vaan herätät järjen!
Autuas jumalatar, virvoita vihittyjen mielissä
pyhien riittien muisto, karkota kauhea unohdus.

Orfilainen hymni Mnemosyneelle, runon kirjoittaja on tuntematon, ajoitus luultavimmin 100–200 -luku jälkeen ajanlaskumme alun

Liisa kertoo haluavansa viestiä uudella kirjallaan myös siitä, että jumalattaret eivät olleet ihmisiä, vaikka niitä populaarikulttuurissa kuvattaisiin ihmisen kaltaisina. Ajatus jumalten ja jumalattarien ihmismäisyydestä tulee osin populaarikulttuurista, mutta osin myös kristinuskosta.

Tärkein ja keskeisin ero jumaltaruston ja ihmisten välillä oli se, että ihmiset olivat kuolevaisia. On myös hyvä muistaa, että antiikin aikana ihmisyys itsessään ei ollut yksi kimppu myöskään. Liisa muistuttaa, että esimerkiksi miehillä, naisilla, orjilla ja niin sanotuilla barbaareilla oli erilainen asema yhteiskunnassa.

Jaksossa kuulet kuuden antiikin Kreikan jumalattaren tarinan ja pohdintaa siitä, minkälainen merkitys näillä jumalattarilla voisi olla nykypäivänä. Opit myös, minkälainen asema jumaltarustolla oli antiikin ihmisen elämässä ja kulttuurissa.

Jumalattaria ja uskomuksia Menneisyyden Jäljillä!

Lähteet:

Liisa Kaski: Antiikin jumalattaret. SKS 2024.