#82 Naisten oikeushistoriaa ja unohdettua oikeustyötä

13.6.20239.1.2024 julkaissut Lotta In Menneisyyden Jäljillä, PodcastEpisode, Podcasting, Yhteistyö 2 kommenttia

Jakson teemana on naiset oikeushistoriassa ja suomalaisessa oikeusvaltiossa. Jaksossa pohdimme, minkälainen asema naisilla on ollut Suomessa oikeudenkäynnin ja kansalaisten oikeuksien näkökulmasta. Pääsemme kuulemaan myös menneisyyden naisista, jotka ovat aiempina vuosisatoina opiskelleet oikeustiedettä ja tehneet oikeudellista työtä miesten hallitsemalla yhteiskunnan alalla. Miksi oikeudellista työtä tehneet naiset ovat olleet unohduksissa? Jakson vieraana on Turun yliopiston oikeushistorian professori Mia Korpiola, joka on Pohjoismaiden ensimmäinen nainen oikeushistorian professuurissa.

Shortly in English: It is an interesting question how the understanding of justice and the practices of justice have been constructed in the past. For decades, it was unknown how many women there were involved in those practices. In this episode, Professor Mia Korpiola (University of Turku) will share her thoughts and research on the topic.

*Jakso on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä P.E. Svinhufvudin muistosäätiön kanssa.*

P.E. Svinhufvudin muistosäätiö järjestää yhdessä Suomalaisen Lakimiesyhdistys ry:n kanssa torstaina 6. 7.2023 Kansallismuseon auditoriossa Suomalaisen oikeusvaltion rakennuspuita -seminaarin. Voit ilmoittautua avoimeen seminaariin 28.6.2023 mennessä, lisätietoja alta ja ilmoittautuminen täältä.

Vuoden 2022 aikana julkaisimme yhteistyössä P. E. Svinhufvudin muistosäätiön kanssa kolme yhteistä jaksoa, jotka käsittelivät oikeusvaltiota sivuavia teemoja Mäntsälän kapinan, fasismin ja presidenttien puolisoiden näkökulmista. Näitä jaksoja oli hienoa tuottaa, ja voinkin iloisena kertoa, että yhteistyö P.E. Svinhufvudin muistosäätiön kanssa saa jatkoa, kun toteutamme kesän 2023 aikana jälleen kolme kaupallisessa yhteistyössä tuotettua jaksoa. Näistä jaksoista ensimmäinen on tässä, kun otamme käsittelyyn naiset suomalaisen oikeusvaltion historiassa.

Poliittisen historian ja oikeushistorian tutkimusperinteitä on aikoinaan oikeutetusti kritisoitu siitä, että tutkimuksen valokeilassa oli usein valtaa pitävä mies korkeassa asemassa. Tämä johtuu osin siitä, että menneisyydessä pitkän aikaa valtaa pitivät käytännössä vain luokkastatukseltaan korkea-arvoiset miehet. Yhtä matkaa sosiaalihistorian ja vanhemmalta nimeltään naishistorian nousun myötä myös oikeushistoriassa on ainakin 90-luvulta asti tutkittu naisten asemaa yhteiskunnassa oikeusvaltion näkökulmasta.

Jakson menneisyyden jäljeksi Mia valitsi kirjailija Olympe de Gougesin sitaatin naisten oikeuksien julistuksesta vuodelta 1791. Sitaatti kuvastaa monien vuosisatojen takaista tasa-arvon toivetta siitä, että eri yhteiskunnan viroissa voisi toimia henkilöitä taitoihin eikä sukupuoleen katsottuna.

Mia mainitseekin jaksossa, että on huvittavaa, miten oikeuden ruumiillistuma on Justitia (yllä kuvassa), joka on naishahmo miekan ja oikeuden vaa’an kanssa. Miekka symboloi auktoriteettia, vaaka tekojen ja seurausten suhdetta. Justitia kuvataan usein side silmillä, mikä symboloi puolueettomuutta – hän jakaa oikeutta näkemättä, kenelle oikeutta jaetaan. Pitkään tuomarina ei kuitenkaan voinut toimia nainen, vaikka oikeuden ruumiillistuma naishahmo olikin.

Kaikkien naispuolisten ja miespuolisten kansalaisten keskenään tasa-arvoisina tulee päästä yhtä lailla kaikkiin arvoihin, toimiin ja julkisiin tehtäviin kykyjensä mukaan ilman muita eroja kuin sellaisia, jotka pohjautuvat heidän hyveisiinsä ja kykyihinsä.

Kirjailija Olympe de Gouges naisten ja naiskansalaisten oikeuksien julistuksessa vuonna 1791. Alkuperäinen nimi ”Déclaration des droits de la Femme et de la Citoyenne”, sitaatin on suomentanut professori Mia Korpiola.

Mia on tutkinut naisia oikeushistoriassa monesta eri näkökulmasta, ja hän on todennut, että ”ajatellaan, että naiset ja lapset eivät mitenkään voi liittyä oikeuden toteuttamiseen, mutta useissa elämäkerroissa on mainintoja siitä, miten he ovat tehneet oikeudellista työtä”.

Se, että löydämme oikeudellista työtä tehneet naiset historiasta, vaatii historioitsijalta taitoa. Historioitsijan täytyy osata esittää oikeat kysymykset lähdeaineistolle, jotta kysymyksiin löytää uusia vastauksia, mitä kautta uusi tieto syntyy. Esimerkiksi aikana, jolloin oikeuden tuomarina on voinut toimia vain mies, ei ole hedelmällistä kysyä, ketkä naiset ovat toimineet tuomareina. Sen sijaan voi kysyä, toimiko naisia oikeudenkäynnin prosesseissa tai asianajajien töissä ja minkälaisissa rooleissa.

Jaksossa opit, miten historioitsijat löytävät uusia näkökulmia menneisyyteen, mikä paljastaa uusia asioita esimerkiksi naisten historiasta. Kuulet myös, minkälaisissa eri rooleissa naiset ovat oikeuden parissa toimineet ja minkä syiden vuoksi naisten ei pitkään katsottu sopivan esimerkiksi tuomarin tehtäviin.

Oikeudenmukaista matkaa Menneisyyden Jäljille!

Lähteet:

P.E. Svinhufvudin muistosäätiön nettisivut

Mia Korpiola: ”Sukupuoli, syntyperä ja seksuaalinen suuntaus : oikeushistoriallinen näkökulma Suomen yhdenvertaistuvaan perheoikeuteen”. Oikeus, 30:4, 2001. Sivut 514-518.

Mia Korpiola: Puhe korkeimman oikeuden 100-vuotisjuhlassa 1.10.2018. Julkaistu Korkeimman oikeuden verkkosivuilla 9.10.2018. Luettu 28.4.2023.

Helsingin Uutiset: Professori Mia Korpiola jäljittää oikeushistorian unohtamia – Asiakirjojen takaa paljastuu naisia ja lapsia, maallikot oppivat asianajoa käräjiä kuulemalla. Julkaistu 4.11.2020. Luettu 28.4.2023.

Marianne Vasara-Aaltonen: ”Naiset ja oikeusavun synty Suomessa”. Oikeudellinen tieto ja taito Suomessa 1750–1920 -blogi. Julkaistu 1.11.2018. Luettu 12.6.2023.