#141 Kova tee, kupliva jazz ja 1920-luvun svengaava Sörnäinen
Lotta Vuorio © 2026 All rights reserved
Löydät jakson myös Spotifysta ja iTunesista!
Tässä jaksossa keskustelemme Sörkka svengaa -musiikkinäytelmään liittyvistä teemoista. Jaksossa palaamme 1920-luvun Sörnäisiin ja Vallilaan, missä kieltolaki, salakuljettajat ja jazz täyttivät ravintolat ja porttikongit. Pohdimme, minkälaista elämä oli sisällissodan jäljiltä jakautuneessa Suomessa. Miten uudet keksinnöt ja ilmiöt, kuten matkagramofoni, pölynimuri ja musiikkityylit, muuttivat arjen kulttuuria ja elämää? Millä tavoin 1920-luvun ilmapiiri vaikutti sukupuolirooleihin ja erityisesti naiseuteen? Millaisia olivat kadunkulmien tarinat ja sörkkalaisten värikäs kieli? Entä mitä kaikkea kätkeytyi ajan toiveikkaaseen, mutta vaaralliseen ilmapiiriin? Jakson vieraina ovat filosofian tohtori, dosentti ja tietokirjailija Mikko-Olavi Seppälä sekä Sörkka svengaa -näytelmän ohjaaja Reetta Ristimäki.
*Jakso on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Greta Tuotannon ja Musiikkiteatteri Kapsäkin kanssa.*
Tämä on siitä erityinen jakso, että se nauhoitettiin Helsingissä, Musiikkiteatteri Kapsäkissä livenä 7. marraskuuta 2025 eikä siten ole perinteinen studionauhoitus. Jakso on siis tallenne tämän podcastin ensimmäisestä livevedosta. Jakson sisältö ja äänenlaatu kuitenkin vastaavat aivan tavallista jaksoa, mutta jaksoa on hauska kuunnella tietäen, että meidän keskustelijoiden lisäksi läsnä olivat livepodcastin kuuntelijat paikan päällä – kiitos kaikille teille, jotka olitte paikan päällä kuulemassa tätä!
Keskustelemme jaksossa marraskuussa 2025 ensi-iltansa saaneesta Sörkka svengaa -esityksestä, joka perustuu Anneli Kannon käsikirjoitukseen, Reetta Ristimäen dramatisointiin ja ohjaukseen sekä Marko Puron sävellyksiin sekä musiikin johtamiseen – kaikkien muiden esityksen upeiden tekijöiden lisäksi. Tiivistettynä esitys sijoittuu 1920-luvun Helsinkiin ja Sörnäisten kaupunginosaan, jossa ravintola Pariisissa tarjoillaan kieltolain hengessä niin sanottua kovaa teetä eli salaa viinaa. Esityksessä ravintolan tarjoilija Eevan (Elsa Saisio) eteen saapuu yllätys, kun punavankina kauan lusinut sulhanen Ema (Karlo Haapiainen) palaa Sörkkaan. Vuonna 1918 käyty sisällissota muutti Suomea, ja 1920-luvulla Suomessa virtasivat erilaiset aatteet, uudet tanssit ja musiikit, pukeutumistyylit sekä keksinnöt ankaran moralismin silmien alla.
Jäin jakson nauhoittamisen jälkeen itse katsomaan esityksen, ja esitys ilahdutti valtavasti. Juoni tempasi mukaansa, stadin slangi toi väriä esitykseen ja musiikki loi aikalaistunnelmaa. Oli erityisen hurmaavaa nähdä aiemmassa jaksossa #127 vieraana ollut näyttelijä Elsa Saisio livenä työssään lavalla.
Jaksossa keskustelemme kuitenkin ennen kaikkea siitä, minkälaisia 1920-luvun Sörnäinen, Helsinki ja koko Suomi olivat. Reetta ja Mikko-Olavi ovat yhtä mieltä siitä, että 1920-luku oli ristiriitainen ja värikäs vuosikymmen, jossa oli ankeutta ja köyhyyttä, epäluuloa ja kaunaa, mutta myös optimismia ja innostusta ja tulevaisuuden toivoa.
Vaikka Sörkka svengaa -esitys on ennen kaikkea viihdyttävä ja sinänsä kevyt ja humoristinen musiikkiteatteriesitys, on sen kautta mahdollisuus tarkastella myös 1920-luvun erilaisia yhteiskunnallisia vakavampia teemoja. Näitä ovat esimerkiksi eri aatteiden välinen vastakkainasettelu, köyhyys ja toisaalta pyrkimykset luokkanousuun sekä kieltolain aiheuttamat lieveilmiöt, alkoholismi näistä kärjessä.
Musiikkikomedia on Mikko-Olavin mukaan ikivanha ja aina suosiota nauttinut esitysmuoto, ja vaikka se yleisesti mielletään kevyenä esitysmuotona, taipuu se Reetan mukaan myös sisältöön, joka ”ei ole kevyttä pintaliitoa”. Jakson menneisyyden jäljiksi valikoituivat kaksi sitaattia, joista ensimmäinen on vuonna 1930 julkaistusta kappaleesta Jazzityttö ja toinen Sörkka svengaa -esityksen nimikkokappaleesta.
Jos missä jazzipiikki liikkuu / ei suruja hän tunnekaan
kun hentun polvella hän kiikkuu / tai jazzaa hänen rinnallaan.
Otsan otsaan kiinni painaa / veli suukon sulle lainaa
ja kohta pois sen sulta vaatii / käy toisille sen antamaan.
– Veli Veijo kappaleessaan Jazzityttö, 1930
Kundini kanssa me kartsalla vain dallaillaan
Ja porttareissa ronskisti me kaulaillaan
Käy Kurvissa ain suihke, Linjoilla taas kuiske
Smuglarit häärii ja fyrkkaa käärii satamäärii
Ja Sörkka svengaa, Klabbi vispaa vaan
Ei syytä flaidaa, Sörkka svengaa taas
– Säkeitä Sörkka svengaa -musiikkinäytelmän laulusta
Helsingissä asui 1920-luvulla 200 000 asukasta, mikä teki siitä käytännössä ainoan suurkaupungin Suomessa. Näin ollen erilaiset kansainväliset ilmiöt ja keksinnöt, kuten jazz, kabaree, radio, jääkaappi, gramofoni ja tanssilavat saapuivat usein ensimmäisenä Helsinkiin, leviten sitten muualle Suomeen. Samalla, kun kansainväliset vaikutteet tulvivat Suomeen ovista ja ikkunoista, yritettiin raittiusliikkeen, kieltolain ja tiukan moralismin hengessä sulkea ovia ja ikkunoita – mutta turhaan.
Kysyin jakson lopussa Reetalta ja Mikko-Olavilta, että oliko 1920-luku lopulta iloinen vuosikymmen. He antoivat tähän toisiaan täydentävät vastauksen. Reetta totesi, ettei hän ole varma, oliko 1920-luku lopulta kovinkaan iloinen köyhyyden, orpojen lasten, punaleskien, työttömyyden, nälän ja alkoholismin keskellä. Mikko-Olavi puolestaan toi esiin, että 1920-luvun iloisuus perustui nimenomaan kontrastiin aiempaan vuosikymmeneen sekä ensimmäiseen maailmansotaan nähden. 1920-luku oli nuorten ihmisten, optimismin, jälleenrakentamisen ja nousukauden vuosikymmen, mikä toi iloa synkkien asioiden keskelle. Ristiriitainen vuosikymmen siis.
Jakson kuunneltuasi pääset pohtimaan, minkälainen vuosikymmen 1920-luku Suomessa ja erityisesti Helsingissä oli. Kuulet vuosikymmenen uusista tuulista, aatteista ja keksinnöistä sekä siitä, miksi vuosikymmen oli monella tavalla ristiriitainen. Pääset myös Sörkka svengaa -musiikkiteatteriesityksen tunnelmaan sekä miettimään, millä tavoin menneisyyden voi herättää henkiin nykypäivän kulttuurituotannossa.
Svengaillaan Sörkassa ja Menneisyyden Jäljillä!
Lähteet:
Greta Tuotanto -nettisivut
Musiikkiteatteri Kapsäkki -nettisivut
Sörkka svengaa -esityksen tiedot
Videoesimerkki 1910-luvun apassitanssista
Mikko-Olavi Seppälä: Suruton kaupunki – 1920-luvun iloinen Helsinki. WSOY. Helsinki 2016.
Pekka Jalkanen: Alaska, Bombay ja Billy Boy – Jazzkulttuurin murros Helsingissä 1920-luvulla. Etnomusikologisen seuran julkaisuja, osa 2. 1989.
Pekka Jalkanen: ”Jazzkulttuurin murros ja maailmankuvan muutos populaarimusiikissa”. Etnomusikologian vuosikirja 1989–1990, Vol. 2, sivut 233–237. 1990.
LOTTA VUORIO 