#139 Musiikkiteatteria Turussa ja Pariisissa 1800-luvun taitteessa

16.12.202517.12.2025 julkaissut Lotta In History, Menneisyyden Jäljillä, PodcastEpisode, Podcasting, Yhteistyö Jätä kommentti

Tutustumme jaksossa Turun ja Pariisin väliseen kulttuurivuorovaikutukseen 1700-luvun lopusta 1840-luvulle musiikin ja teatterin parissa. Kysyn jaksossa, minkälaista kulttuurielämä oli 1800-luvun vaihteen molemmin puolin Pariisissa ja Turussa sekä miten kulttuurinen vuorovaikutus näkyi kaupunkien välillä. Ketkä musiikkia ja teatteria esittivät, entä ketkä sitä katsoivat? Missä esityksiä seurattiin? Entä minkälainen oli seurapiirien ja sivistyneistön maailmankuva ja miten se näkyi esityksissä? Jakson vieraina ovat Opera i periferin- eli Oopperaa periferiassa -hankkeen johtaja ja Suomen historian professori Charlotta Wolff sekä hankkeen väitöskirjatutkija Mikko Saira Turun yliopistosta.

*Jakso on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Svenska Litteratursällskapetin kanssa.*

Aiemmin tänä vuonna jaksossa #130 keskustelimme musiikin historiasta naismuusikoiden menneisyyden seurassa. Innostuin siltä istumalta, kun sain mahdollisuuden tuottaa heti samalle vuodelle toinen musiikkiaiheinen jakso. Musiikin lisäksi otamme jaksoon mukaan teatterin ja pohdimme, värför Paris, vi har ju Åbo.

Klassikkoreferenssi Pariisin ja Turun väliltä juontaa tässä yhteydessä juurensa Oopperaa periferiassa ? -tutkimushankkeeseen, jonka kaksi tutkijaa ovat jakson vieraina. Vaikka meitä nykypäivässä huvittaa vertaus Pariisin ja Turun välillä, on näiden kahden kaupungin kulttuurinen vuorovaikutus ollut vilkasta 1800-luvun taitteessa, jolloin Pariisi oli Euroopan ensisijainen kulttuuripääkaupunki.

Ajoittain on helppo unohtaa, miten kansainvälisesti värikästä ja aktiivista ihmisten elämä on ollut aiempina vuosisatoina. Ihmisten mukana ja kaupunkien välillä matkustivat aatteet, ideat, maut ja kulttuuriset vaikutteet. Onkin kiinnostavaa, minkälaisia kulttuurisia vaikutteita ja ideoita Turkuun kantautui sekä mitä Turun kulttuuritoimijat itse aktiivisesti tekivät yllättävänkin laajan kulttuuriohjelmistonsa eteen.

Charlotta ja Mikko kertovat jaksossa, miten he suuresti ilahtuivat siitä määrästä ohjelmistoa, jota Suomen teattereista löytyi 1790-luvulta 1840-luvulle. Siinä missä Charlotta odotti olevansa iloinen, jos he löytävät kymmenisen eri esitystä tuon 50 vuoden ajalta, on tähän mennessä löytynyt yli 340 esitystä ja yli 180 eri teosta, joita Suomessa on tuona aikana esitetty. Kerrassaan upea määrä!

Keskustelemme jaksossa erityisesti taidemuodosta nimeltä opéra comique, joka oli puhuttua teatteria, jonka väleissä oli laulua. Se ei ollut läpeensä laulettua esitystä, kuten ooppera, vaan puhutun teatterin keskellä oli kupletteja ja kevyitä musiikkinumeroita – näin ollen sitä voisi

Opera comique on puhuttua teatteria, jossa välissä on laulua. Se ei ollut läpeensä laulettua, vaan siinä on kupletteja ja ajalleen kevyttä musiikkia, minkä vuoksi sitä voisi kuvailla nykypäivän termein musiikkiteatteriksi.

Jakson menneisyyden jälki kertoo aikalaisen kuvauksen siitä, minkä vuoksi opéra comique oli vetovoimainen taidemuoto.

Katsoin, etteivät suuret oopperat kesäisin ole esittämisen vaivan arvoisia eivätkä viihdyttäviä. Pitää olla lyhyitä näytelmiä, jotka eivät varasta liikaa onnellista kesäaikaa. Sellaisia ovat opéra comiquet. Kokeiluni onnistui: koskaan mikään näytelmä ei ole saanut samanlaista vastaanottoa. Näyttäisi siltä, että katsellaan mieluummin ihmisten seikkailuja kuin jumalten.

Gustaf Johan Ehrensvärdin päiväkirjasta 19.6.1776

Opera comiquen suosio perustui yllä olevan sitaatin sekä Charlottan mukaan siihen, että se oli kevyttä, viihdyttävää eikä vie liikaa aikaa. Siinä käsiteltiin ihmisten elämää eikä jumalten asioita tai abstrakteja asioita – eli jotain, mihin jokainen voi samaistua.

Charlotta on todennut artikkelissaan Musik i vardag och fest hos adeln i 1700-talets Sverige vapaasti suomennettuna seuraavasti: ”Musiikki toimi osana vallan ja kommunikaation seremoniallista näyttämöllistämistä. Yhdessä musisoiminen ja musiikin kuunteleminen olivat yleisiä sosiaalisessa elämässä.”

Musiikin ja teatterin sosiaalisuus perustui myös siihen, että niissä oli mahdollista käsitellä ajan politiikkaa. Teatteri oli mainio kritiikin esittämisen muoto, koska siellä saattoi improvisoida. Vaikka periaatteessa piti olla toimilupa ja sensuurin hyväksymät näytelmät, niin improvisaation kautta esityksiin saattoi sisältää poliittista kritiikkiä esimerkiksi viittaamalla toisiin lauluihin. Näin pystyi viittaamaan johonkin sanomatta sitä suoraan.

Jakson kuunneltuasi opit, minkälainen taidemuoto opéra comique oli 1800-luvun taitteessa sekä miksi tätä taidemuotoa voi verrata musiikkiteatteriin. Kuulet myös, minkälainen arvomaailma ajan porvaristolla oli sekä miten tuo arvomaailma näkyi taiteessa. Jakson keskiössä on myös, millä tavoin taide ja kulttuurimaku siirtyivät Pariisin kulttuurikeskuksesta Turkuun ja millä tavoin Turun kulttuuritoimijat aktiivisesti toimivat kulttuurielämän eteen.

Musiikkia ja teatteria Menneisyyden Jäljillä!

Lähteet:

Oopperaa periferiassa? -hankkeen nettisivut

Svenska Litteratursällskapetin nettisivut

Charlotta Wolff: ”Musik i vardag och fest hos adeln i 1700-talets Sverige”. Arte et Marte, Vol. 78, No. 2, sivut 18–21. 2024.

Ninan aaria: Quand le bien-aimé reviendra. Dalayracin oopperasta Nina, ou la folle par amour. 1786.

Grétryn ooppera Richard Coeur de Lion. 1784.

Grétryn ooppera L’amant jaloux. 1778.