#138 Turun palo Suomen historian käännekohtana
Lotta Vuorio © 2025 All rights reserved
Löydät jakson myös Spotifysta ja iTunesista!
Tässä jaksossa keskustelemme vuoden 1827 Turun palosta, sen tarkoista tapahtumista ja kokemuksista. Käsittelemme jaksossa ensin, miten Turun palo sai alkunsa, miten se levisi ja minkälaista jälkeä se jätti jälkeensä. Tämän jälkeen pohdimme, minkälaisia vaikutuksia Turun palolla oli niin materiaalisesti, henkisesti kuin historiallisesti. Minkälaisia aikalaiskokemuksia Turun paloon liittyy ja mitä kokemukset katastrofin pelosta kertovat meille nykypäivässä? Miten Turun paloon suhtauduttiin muualla Suomessa ja ulkomailla? Entä miten Turun palo vaikutti käsitykseemme Suomen historiasta – mikä kaikki olisi toisin, jos vuoden 1827 tuhoisaa paloa ei olisi tapahtunut? Jakson vieraana on Turun yliopiston kulttuurihistorian professori Hannu Salmi.
*Jakso on toteutettu kaupallisessa yhteistyösssä Svenska Litteratursällskapetin kanssa.*
On vuosi 1827, 4. syyskuuta. Suomen suurimmassa kaupungissa Turussa, Aninkaistenmäellä, lähti kirjaimellisesti kytemään suuronnettomuus, jota voi kuvata Suomen historian yhdeksi käännekohdaksi. Illalla 4. syyskuuta tuli riehaantui ja nälkäänsä roihuten levisi vallattomasti, jättäen jälkeensä Suomen ja Pohjoismaiden historian suurimman kaupunkipalon.
Hannu on kuvaillut Tunteiden palo -kirjassaan (2022, ruotsinnos Åbo i Lågor 2025) omia muistojaan Turun palosta seuraavasti: ”Näin lapsena unta, että kotikaupunkini Turku oli tulessa. – – Tulipatsaat heittivät tuhkaa tuulen kuljetettavaksi, ja vaikka hetki sitten uhka oli jo tuntunut jäävän taakse, roihun ahneus ei asettunut. – – Lapsena mielikuvitustani ruokki koulukirja Vanhaa ja uutta Turkua, joka jaettiin kansakoulun ensimmäisen luokan oppilaille kotiseutuoppaaksi. – -Mustavalkoisessa teoksessa oli aukeama, jolla kuvattiin eloisasti ja mielikuvitusta kutkuttavasti palon syttymistä illalla 4. syyskuuta 1827. – – Paljon myöhemmin minulle selvisi onnettomuuden järkyttävä laajuus. Turun palo oli Suomen historian taitekohta.”
Se, että Hannulla on lapsuudessaan syntynyt näin voimakkaita mielikuvia Turun palosta reilusti yli 100 vuotta tapahtuman jälkeen ilman, että hän on sitä itse henkilökohtaisesti kokenut, kertoo paljon tapahtuman kulttuurihistoriallisesta merkittävyydestä. Voimme vain kuvitella, että miten voimakkaita tuntemuksia ja muistoja vuoden 1827 Turun palon itse kokeneilla ihmisillä tapahtumasta jäi mieliin.
Yksi pysäyttävä aikalaiskertomus Turun palon kokemuksesta on peräisin Zachris Topeliuksen kynästä, kun hän ensi töikseen Helsingfors Tidningar -sanomalehden toimittajana kirjoitti ylös muistelman tapahtuneesta. Topelius oli tapahtuman aikaan vasta 9-vuotias lapsi, mutta muistikuva illasta oli jäänyt voimakkaasti mieleen, vaikka hän ei itse edes asunut Turussa, vaan Uudessakaarlepyyssä lähes 400 kilometrin päässä tapahtumasta. Tieto palosta saavutti Uusikaarlepyyn vasta kolme päivää tapahtuman jälkeen.
Topeliuksen kuvaama kokemus palosta on todistusta katastrofin valtavasta voimasta. Palon aikana kuuma ilmavirtaus nousi korkealle ilmakehään, ja jos se nähtiin Uudessa Kaarlepyyssä, niin se nähtiin myös Tukholmassa, Tallinnassa ja Pietarissa. Kun Topelius kirjoitti, että tuskaisena ympäri Pohjolaa ihmeteltiin yön kamalaa valoa, niin se on Hannun mukaan totta. Hannu toteaa, että sinä iltana kaikkialla Suomessa ja lähialueilla tiedettiin, että jotakin kaameaa on tapahtunut.
Oli syyskuun 4 päivä 1827. On monta, niin hyvin monta, jotka eivät koskaan unhota tätä päivää, jotka tahtoisivat haihduttaa sen muistoistaan, jos he voisivat ja heittää sen takaisin aikojen virtaan, josta se niin surullisena vieri esiin. On monta jotka surevat, että heidän silmänsä milloinkaan näkivät sen päivän hymyilevää aamuaurinkoa ja sen synkästi punertavia iltapilviä. Suomen suojelusenkeli nukahti hetkiseksi ja kohtalo valmisti synkkää tuomiotaan hiljaisuudessa. Iltaa seurasi yö, jolloin ei ainoankaan silmä, paitsi kuolleiden, nukkunut Auran rannoilla, yö, joka oli rikas mustanpunaisista näkymistä, rikas hävityksestä, kyynelistä ja hädästä. Ympäri pohjolaa kyseltiin tuskaisina yön kamalaa valoa, ja palavat pilvet purjehtivat pois maailmasta, joka oli täynnä kadonnutta ihmisonnea.
Zachris Topelius, Helsingfors Tidningar 12.1.1842
Aikalaiset ympäri Suomea siis tiedostivat nopeasti, että jotain merkittävää ja kauheaa on tapahtunut, mutta tarkkaa tietoa he joutuivat odottamaan päiviä. Tämä odotus on varmasti ollut sietämätön tunne aikalaisille, mikä voi myös selittää sitä, miksi muistijäljet tapahtumista olivat niin voimakkaat ja vuosikymmenten yli kestävät.
Turun palossa monta epäonnista seikkaa kohtasivat, mikä on suuronnettomuuksissa tyypillistä. Turun palossa näitä epäonnisia seikkoja olivat edeltänyt kuiva kesä, sammutusväen vähäisyys Tampereen markkinoiden vuoksi sekä voimakas luoteistuuli, joka yllytti palon suoranaiseksi tulimyrskyksi Hannun tulkinnan mukaan. Nämä asiat johtivat ennennäkemättömään katastrofiin – täydellinen tuho oli valmis noin vuorokauden sisällä ensimmäisistä kipinöistä.
Vuonna 2027 Turun palo täyttää 1827 vuotta, ja odotettavissa on erilaisia tapahtuman muistamisen tapoja. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, millä eri tavoin Turun paloa ja sen vaikutuksia Suomen historian käännekohtana muistellaan merkkivuoden aikana.
Jakson kuunneltuasi opit, miten Turun palo sai alkunsa, mitä palon aikana tapahtui ja mitä välittömiä ja välillisiä seurauksia suuronnettomuudella oli. Jaksossa kuulet yksityiskohtaisia tarinoita Turun paloon liittyen sekä tunteikkaita kuvauksia, jotka avaavat näkymiä siihen, miltä suuronnettomuus tuntuu menneisyydessä ja myös nykyisyydessä.
Turun palon katastrofaalisille Menneisyyden Jäljille!
Lähteet:
Hannu Salmi: Tunteiden palo – Turku liekeissä 1827. Otava, 2022.
Hannu Salmi: Åbo i Lågor – Minnen från branden 1827. SLS, 2025.
Turun yliopisto: ”Turun palo vuonna 1827 oli myös tunteiden katastrofi – uutuuskirja kertoo ihmisistä Turun palon kokijoina”. Julkaistu 7.9.2022. Luettu 15.10.2025.
LOTTA VUORIO 