#130 Orkestereita, pianonsoitonopettajia ja muusikkonaisia
Lotta Vuorio © 2025 All rights reserved
Löydät jakson myös Spotifysta ja iTunesista!
Keskustelemme jaksossa suomalaisista 1800- ja 1900-luvun musiikin naisammattilaisista, joita on enenevissä määrin löydetty arkistoista musiikin maskuliinisen kaanonin kauan kaivatuksi seuraksi. Pääsemme jaksossa kuulemaan, onko musiikki ollut menneisyydessä ennemmin harrastus kuin ammatti, vai onko kyse vain siitä, että kenelle musiikki on voinut toimia ammattina. Kuinka suosittuja naisorkesterit olivat ja oliko sillä väliä, oliko soittajana tai laulajana mies vai nainen? Entä minkälaista oli pianonsoitonopettajien työ 1900-luvun taitteessa, keitä he olivat ja ketä he opettivat? Jakson vieraana on tutkijatohtori Nuppu Koivisto-Kaasikin, jonka väitöskirja Suomessa esiintyneistä naisorkestereista herätti aikanaan paljon positiivista mediahuomiota.
Keskustelemme jaksossa yleisemmin siitä, minkälaiset yhteiskunnalliset ja kulttuuriset rakenteet ovat vaikuttaneet musiikkitoimintaan menneisyydessä sekä musiikkihistorian kirjoittamiseen. Vaikka monenlaisella historiantutkimuksella on vaikutuksia nykypäivään, on musiikkihistorian tutkimuksella hyvin helposti havaittavia käytännön seurauksia nykypäivässä. Nuppu kertoo jaksossa, miten muun muassa säveltäjänaisten tutkimus on tukenut sitä, että naisten säveltämää musiikkia soitetaan nykypäivänä enemmän kuin aikaisemmin.
Tuntuu jotenkin yllättävältä, että miten säveltäjänaisten ja muusikkonaisten historia ja sen tuntemus on noussut esiin voimakkaammin vasta viimeisen viiden vuoden aikana Suomessa. Nuppu kuitenkin muistuttaa, että feminististä ja musiikin sukupuolihistorian tutkimusta on tehty Suomessakin jo 1980- ja 1990-luvuilla, mutta se ei ole noussut yleiseen tietoisuuteen tuolloin yhtä hyvin kuin nyt.
Vuonna 2019 Nuppu totesi Hesarissa väitöskirjastaan kertovan jutun yhteydessä, että hänen matkansa ”naisorkesterien maailmaan on ollut täynnä yllätyksiä”. Tässä jaksossa on kiva kuulla, että minkälaisia yllätyksiä hänen uusi tutkimusaiheensa pianonsoitonopettajien historian parissa on tarjonnut. Ainakin itseäni yllätti se määrä pianonsoitonopettajia (nimenomaan naisia), joiden historiaa Nuppu on pystynyt jäljittämään 1860-luvulta 1920-luvulle Tallinnassa ja Helsingissä – heitä on noin 300!
Monet musiikkielämän instituutiot ovat rakentuneet 1800-luvun kuluessa. Kautta aikojen on ollut ihmisiä, jotka ovat tehneet musiikkia työkseen ja ansainneet leipänsä sillä, mutta se on ollut myös monenlaista ajanvietettä kodeissa ja julkisissa tiloissa.
Nuppu toteaa jaksossa, että musiikki on aina yhteiskunnallista, sosiaalista ja inhimillistä toimintaa, ja sitä voidaan käyttää poliittisiin tarkoituksiin. Se on osa jokapäiväistä elämää tavalla tai toisella, kuulijoina tai tekijöinä, menneisyydessä ja nykyisyydessä.
Jaksossa keskustelemme niin muusikkonaisista naisorkestereissa kuin naisammattilaisista pianonsoitonopettajina. Jakson menneisyyden jäljeksi valikoitui pianonsoitonopettaja Emilie Cargerin sitaatti, jossa hän ajan ihanteiden mukaisesti kuvailee työnsä merkitystä.
Naisopettajille oli hyvin tyypillistä niin sanottu pakotettu vaatimattomuus, jota odotettiin sukupuoli-ihanteena naisilta. Pianonsoitonopettajan ammatti katsottiin naisille sopivaksi ja kunnialliseksi säätyläisille ja ylempien keskiluokkien naisille.
Se, mitä olen ollut läheisilleni ja se, miten olen voinut vähäisten kykyjeni avulla toimia heidän hyväkseen, on ollut kaikista suurin ilonaiheeni, ja on sitä vieläkin, kun ajattelen, että juuri minä olen saanut ensimmäisenä herättää ja muovata teissä, rakkaat oppilaani Ester ja Anna, niitä lupaavia musiikillisia taipumuksia, jotka nyt ovat niin upeasti kehittyneet ja muodostuneet elämänpoluillanne niin tärkeiksi kiinnostuksen kohteiksi.
Pianonsoitonopettaja Emelie Carger (1815–1917) muistelmissaan vuonna 1903
Naisorkesterit olivat puolestaan muoti-ilmiö 1890-luvulla ja 1900-luvun vaihteessa, ja ensimmäiset maininnat naisorkestereista Suomessa löytyvät jo 1870-luvulta. Vaikka näitä kokoonpanoja kutsuttiin naisorkestereiksi, niin orkesterissa oli yleensä ainakin yksi mies mukana. Tämä oli käytännön sanelemaa: naisorkesterit matkustivat kaupungista kaupunkiin ja esiintyivät kahviloissa ja hotelleissa yömyöhään. Oli turvallista ja muutenkin käytännöllistä, että näissä tilaisuuksissa oli naisten mukana myös mies tai miehiä.
Naisorkesterit soittivat aikansa suosittua ”poppia”, ja orkesterit valitsivat erikseen soittorepertuaareihinsa myös suosittuja kappaleita niistä maista, joissa he kierrellen soittivat.
Niin sanotut salonkiorkesterit eivät kuitenkaan kaikkien makunystyröitä miellyttäneet, ja esimerkiksi Uuden Suomettaren kriitikko ja säveltäjä Oskar Merikanto totesi matkakirjeessään vuonna 1891, että ”Berliinissä on paljon sellaisia ’konsertteja’ (indiani-kapelli, Wieniläinen naiskapelli, Berlinin nais-kapelli y. m. m.) joihin on vapaa pääsy, mutta joita ei viitsisi kuulla, vaikka saisi ’suklaatia’ ilmaiseksi!”.
Musiikin historiassa on siis kyse myös siitä, minkälaista musiikkia on arvostettu, missä piireissä ja kenen soittamana.
Jakson kuuntelemalla opit, minkä vuoksi muusikkonaisten historiaa tunnetaan heikommin kuin muusikkomiesten. Ymmärrät myös, miksi aiheen tutkimus on merkittävää nykypäivän musiikkikulttuurin ja musisoinnin kannalta.
Muusikkonaisten sävelten matkaan Menneisyyden Jäljille!
Lähteet:
Nuppu Koivisto: Sähkövaloa, shampanjaa ja Wiener Damenkapelle – Naisten salonkiorkesterit ja varieteealan transnationaaliset verkostot Suomessa 1877–1916. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. 2019.
Nuppu Koivisto-Kaasik: Silberman, Fredja (1875 – 1934), viulisti; Sahlman, Miriam (1880 – 1962), sellisti; Silberman, Benedict (1901 – 1971), kapellimestari, säveltäjä. Kirjoitus Kansallisbiografiassa, julkaistu 29.3.2022.
Nuppu Koivisto-Kaasik ja Susanna Välimäki: Sävelten tyttäret – Säveltävät naiset Suomessa 1800-luvulta 1900-luvulle. SKS. 2023.
Nuppu Koivisto-Kaasik: ”Pietarin konservatoriossa opiskelleet naispuoliset pianopedagogit Helsingissä ja Tallinnassa 1860-luvulta 1920-luvulle”. Historiallinen Aikakauskirja 2/2025.
Susanna Välimäki, Nuppu Koivisto-Kaasik & Timo Virtanen: Öinen madonna (Nocturnal Madonna) – Solo songs by Finnish women composers from the 1840s to the 1940s. Fennica Gehrman. 2025.
Malmi, Mirka; Karakorpi, Tiina; Tschetschulin, Agnes; Moberg, Ida; Knorring, Minna von; Holmberg, Betsy; Netzel, Laura; Bronsart, Ingeborg von: Toisia suomalaisia viulusävelmiä: suomalaisten naisten säveltämiä teoksia viululle ja pianolle 1886-1936 – Viulu & piano. Fennica Gehrman, Sävelten tyttäret -sarjan 1. osa.
LOTTA VUORIO 