#120 Yhteiskunnan modernisoitumista ja Suomen tieteen historiaa

7.1.20259.2.2025 julkaissut Lotta In History, Menneisyyden Jäljillä, PodcastEpisode, Podcasting, Yhteistyö 1 kommentti

Jaksossa tarkastelemme tieteen historiaa itsenäisen Suomen aikana ja eritoten sitä, mikä merkitys tieteellä on ollut yhteiskunnan modernisoitumisessa, kaupungistumisessa ja teollistumisessa. Pohdimme, mikä vaikutus tieteen tekemisellä on ollut suomalaisen yhteiskunnan rakentamisessa. Minkälaisessa Suomessa eläisimme ilman tiedettä? Onko Suomessa osattu hyödyntää tiedettä? Entä miten itse tieteen tekeminen on muuttunut – ketkä tiedettä tekevät? Tieteen tekemisen yksi tärkeä näkökulma on myös kansainvälisyys, ja keskustelemme Suomen ja muun maailman yhteyksistä tieteen kautta. Onko Suomi ollut jo itsenäisyyden alkuaikoina kansainvälisempi kuin kenties uskommekaan? Jakson vieraiksi olen saanut dosentti Stefan Nygårdin Suomalaisesta Tiedeakatemiasta, joka työskentelee Itsenäisen Suomen tieteen historia -tutkimushankkeen vastuullisena johtajana, sekä Aalto yliopiston laskennallisen tieteen emeritusprofessori Kimmo Kasken, jolla on monenlaisia kokemuksia jaettavana omasta urastaan tieteen parissa.

*Jakso on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Itsenäisen Suomen tieteen historia -tutkimushankkeen kanssa.*

Tutustu hankkeen muistitietokeruuseen! Hanke vastaanottaa vielä vuoden 2025 aikana yksittäisiä kirjoituksia, lisätietoja: keruu@finlit.fi .

Tieto on valtaa, on tapana sanoa, ja tällä voidaan viitata monenlaisiin eri tilanteisiin. Tietoa on monenlaista, ja tieteellinen tieto on väittääkseni yksi vaikuttavimmista tiedon muodoista, sillä tutkitun tiedon avulla saadaan aikaan innovaatioita ja keksintöjä, voidaan näin halutessa tehdä valistuneita ja sivistyneitä päätöksiä yhteistä etua ajatellen sekä ymmärtää ympärillä olevaa maailmaa paremmin.

Näin on tapahtunut myös Suomessa, jonka yhteiskunnalliseen kehitykseen on hyödynnetty tutkittua tietoa ja tiedettä. Tällä hetkellä Suomessa on 14 yliopistoa, 24 ammattikorkeakoulua ja 12 valtion tutkimuslaitosta, minkä lisäksi yrityksillä on kehittämis- ja tutkimusyksiköitä.

Jakson menneisyyden jäljeksi valikoitui sitaatti, joka vallan mainiosti kuvastaa yhden tieteentekijän uraa sekä poliittisten päämäärien vaikutusta työuraan 1930- ja 1940- lukujen Suomessa. Sitaatti kuuluu hyvin erityislaatuiseen haastatteluaineistoon, jonka Hertta Tirranen on kerännyt 1950–1953 välisenä aikana. Tämä on tämänhetkisen Suomeen tieteen historia -hankkeen johtajan, Stefanin mukaan tärkeä aineisto Suomen itsenäisyyden ensimmäisten vuosikymmenten tieteen kehitystä tutkittaessa.

Sitaatissa silloinen professori Vilho Annala kuvaa sitä, miten hänen työuransa on edennyt ikään kuin vastentahtoisesti työroolista toiseen. Nykypäivässä tätä kuvausta on huvittavaa lukea, sillä voisin itsekin ilomielin näin ”vahingossa” päätyä professorin rooliin.

En ole koskaan saanut ratkaista elämäni kulkua. Sattumalta minusta tuli tilastomies, jollaisia olin aina sydämeni pohjasta halveksinut. Auskultanttiaikanani maisteri Paavolainen soitti pyytäen minua vuoden ajaksi virkaatekeväksi Tilastolliseen päätoimistoon. Hän tahtoi itse ottaa virkalomaa ja oli luvannut hankkia pätevän sijaisen. Sanoin, että olen mahdollisimman epäpätevä enkä tahdo puhuakaan koko asiasta. – – V. 1930 jouduin osaston johtajaksi tilastolliseen päätoimistoon. Silloin jouduin myös vastoin tahtoani dosentiksi. Vennola tahtoi minut yliopistoon, koska hänellä ei ollut dosentteja. – – Hoidin sitten dosentuuria kunnes 1933 jouduin eduskuntaan. Sitten taas tapahtui sellaista, mitä en olisi tahtonut: jouduin professoriksi. Minut erotettiin 1945 poliittisista syistä rautatiehallituksesta ja olin virkaheitto. Hoidin vain dosentin tehtäviä ja kun täällä tuli professorin virka avoimeksi – – hain sitä. Toisissa olosuhteissa en olisi koskaan hakenut professoriksi. T. s. olen aina joutunut sellaisiin tehtäviin, joihin en ole pyrkinyt enkä koskaan päässyt sellaisiin, joihin olen pyrkinyt. Sen sijaan olen urani heilahdusten ohessa joutunut näkemään ihmisten pienuuden. Kun olin hallituksen jäsen, oli minulla paljon ystäviä, kun minun edustamani poliittinen kanta kaatui, niin minusta käännyttiin pois. Nyt tunnun taas olevan täysivaltainen kansalainen, kun olen professori.

Kansantaloustieteen professori Vilho Annala vuonna 1953 Hertta Tirrasen haastattelussa

Kaikkiaan voidaan todeta, että Suomen tieteen historia on menestystarina. Stefan esittää jaksossa kiinnostavan kysymyksen siitä, että koska on ollut Suomen tieteen historian kultakausi. Pohdimme Stefanin ja Kimmon kanssa myös sitä, että mitkä asiat tieteen historiasta he poistaisivat, jos heillä olisi valta tehdä niin.

Hierarkiat tieteenalojen välillä muuttuvat ja elävät ajassa, ja se heijastuu nykypäivän tieteen tekemisen rahoitustilanteeseen myös. Luonnontieteellistä tutkimusta edustava Kimmo toteaakin viisaasti, että kun tieteen tekemisen kenttä lepää leveillä harteilla, se on vahva. Tällä hän tarkoittaa sitä, että luonnontieteellisen ja teknologisen tutkimuskentän lisäksi tulisi huomioida muun muassa yhteiskuntatieteellinen ja humanistinen tutkimus myös TKI-rahoituksessa (tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoitus).

Jaksossa opit, mikä on tieteen rooli 1900-luvun aikana modernisoituneessa, teollistuneessa ja kaupungistuneessa Suomessa. Ymmärrät, minkä vuoksi on ehdottoman tärkeää, että tieteen tekeminen Suomessa säilyy avoimena ja riippumattomana ilman valtiovallan ohjausta. Kuulet myös jakson vieraan Kimmon uratarinan kautta, miltä tieteen kehitys Suomessa on omakohtaisesti tuntunut 1970-luvulta asti.

Modernin tietoyhteiskunnan matkaan Menneisyyden Jäljille!

Lähteet:

Itsenäisen Suomen tieteen historia -tutkimushankkeen nettisivut

Suomen Akatemian Tieteen tila -raportti vuodelta 2024

Hertta Tirranen: Opettaja- ja virkamieshaastattelut. Helsingin yliopiston arkisto ja kirjaamo. Haastattelut toteutettu vuosina 1950–1953.